Rakastan meidän pihaa. Pihamme on suuri ja siinä on tilaa leikkiä, pelata palloa, ajella polkupyörää ja valitettavasti myös mahdollisuus kiipeillä puihin.
Olin eilen viettämässä tyttöjeniltaa ihanien ystävieni kanssa. Ilta oli vauhdikas ja hauskaa pidettiin, melkein voi sanoa, että liiankin... Pääsin kotiin klo 4.30 jonotettuani tanssimisesta räjähtäneiden varpaitteni kanssa taksijonossa yli puolituntia. Ketterästi kipittelin sukkasillani hakemaan vara-avainta pihaan päästyäni (koska koroilla en pystynyt enää kulkemaan senttiäkään), kun omat olivat jääneet kotiin. Mutta kas, avainta ei ollutkaan siellä missä piti. Epäilemättä miehen on mielenkiintoista herätä puoli viideltä siihen, kun joku koputtaa ikkunan takana. Etenkin, kun minun ei edes ollut tarkoitus tulla kotiin yöksi. Niin. On hyviä yllätyksiä ja ei niin hyviä sellaisia.
Toivuttuani olen siivoillut, koska olen laiminlyönyt kotityöt jo hetken aikaa. Pyykkiä pitäisi pestä taas niin monta koneellista, että urakassa menee luultavasti kolme päivää. Imuroidessa muistui mieleen jokainen eilen juotu drinkki. Taisin hikoilla muutaman litran, vaikka yläkertaan en edes viitsinyt imuria raahata. Yläkerran pölyistä saisi punottua lankaa ainakin kolmeen villapaitaan... No, yläkerran puunaus jääköön huomiseksi.
Siihen kiipeilyyn.. Olin tulossa kirjoittamaan, kuinka kivaa on kun isot lapset saavat keskenään telmiä pihalla . Pidän ikkunaa auki niin kuulen, jos jotain riitaa tai hämminkiä siellä tulee. Istuin vessassa täyttämässä pyykkikonetta ja pohdin samalla blogin sisältöä. Ulkoa alkoi yhtäkkiä kuulua kirkumista. Kuulostelin ja totesin, että taas joku riehakas leikki kunnes kiljumisen seasta kuului "ÄITIIIIIII AAAAAAAPUAAAA!!". Säntäsin ikkunaan ja esikoinen roikkui melkein pää alaspäin jalka jumittuneena kahden puunrungon väliin ja oli tippumaisillaan. Sen enempää miettimättä poukkasin kivikolle sukkasillani ikkunasta. Au! Juoksin läpi koiransontaisen märän nurmikon pelastamaan pienokaistani. Jalka oli niin vääntynyt, että olin aivan vakuuttunut sen olevan poikki. Onneksi, kun sain lapsen irrotettua hän totesi että huh, onneks ei käynyt mitään ja pomppasi muutaman hypyn todeten jalan olevan aivan kunnossa.
Loppupäivän aion viettää kalakeittoa keitellen ja rauhallisesti nurkkia putsaillen. Toisen kaksosen kuntoa pitää myös seurailla, kun hänellä on kova räkis ja kuume huitelee 39 asteessa. Raukka parka poltti juuri kätensä patteriin ja samana iltana puhkesi räkätauti, isoveljeltä napattu. Josko tämä flunssailu tästä talttuisi. Kermaista lohisoppaa ja rakkautta lääkkeeksi. Kaikesta äksönistä huolimatta, mulla on jotenkin rentoutunut ja hyvä mieli. Kiitos kuuluu siltä kaikille rakkaille ystävilleni, joiden kanssa sain eilen nollata. Kirjaimellisesti.
Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!
