Kahden vuorokauden sairaalavisiitti ja muita kuulumisia

Tälle päivälle ei ole kovin korkeita odotuksia. Supistuksia on tullut pitkin aamua ja vähän joka paikkaa kolottaa. Liitoskivut tuntuvat taas poikkeuksellisen kovina, selässä on inhottavaa painetta, vauvojen potkut tuntuvat aivan hirmu kovilta ja olen aivan törkeän väsynyt. Molemmilla vauvoilla on ollut meno päällä eilisestä saakka. Epäilen sen johtuvan siitä, että hekin alkavat selviämään "lääkepöllyistä", jossa itsekin elelin sairaalassa pari päivää. Eilen pääsin kotiin aamupäivällä.

Sairaalareissu

Olen koko raskauden tuntenut melko paljon harjoitussupistuksia. Kuitenkin välissä on ollut päiviä, jolloin en ole tuntenut niitä juuri lainkaan, eikä niistä ole muutenkaan ollut ennen viimeisintä supistelumaratonia juurikaan vaivaa.

Viime sunnuntaina tai maanantain, en muista tarkkaan, aloin tuntea harjoitussupistuksia aina kun liikuin. Kyljen kääntäminen sängyssä, eteenpäin nojaaminen, kävely, kovempi vauvan potku tai käännös ja oikeastaan aivan kaikki aiheutti supistelua. Edelleen ne tuntuivat kivuttomilta, mutta pitkien supistussarjojen jälkeen selässä alkoi tuntua inhottava paine. Muutamana päivänä mietin, että nyt kyllä jo soitan polille ja pyydän tarkastusta, mutta päädyin kuitenkin makoilemaan ja toivomaan, että huominen olisi jo parempi päivä. Lopulta viidentenä supistelupäivänä soitin neuvolaan ja sieltä minut ohjattiin tarkastukseen äitiyspolille.

Ultrassa näytti kaikki ihan hyvältä onneksi. Kohdunkaulalle ei ollut tapahtunut mitään, vauvat olivat aktiivisia, virtaukset olivat kunnossa ja lapsivettä riittävä määrä. Samalla kysäisin lääkäriltä mysteerivauvan jalkovälistä, jolloin hän sanoi, että "tuossa voisi olla kivekset", mutta kuulemma napanuora on rullautunut hyvin huolellisesti jalkoväliin ja vauvakin on niin takana ja jalat yhdessä, ettei hän uskaltanut tuon enempää asiaa arvailla.

Lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka kaikki sinänsä oli hyvin, olisi supistelu hyvä saada loppumaan. Geminiraskauksissa ollaan tarkempia ihan joka asian kanssa ja niin vain tässäkin kohtaa lääkäri suositteli nesteytystä osastolla yön yli. Nesteen tiputus suoneen helpottaa usein supisteluun. Sain kuitenkin itse päättää jäänkö vai en, mutta ajattelin nyt olevan parempi vaihtoehto pelata varman päälle ja jäädä hetkeksi tarkkailuun, kun kotona olo kuitenkin oli ollut tukala jo monta päivää.

Osastolla henkilökunta oli oikein mukavaa ja ystävällistä. Olen ehtinyt tapaamaan jos jonkinlaista ynseää hoitajaa ja lääkäriä näiden kolmen raskauden aikana... Ehkä silti jo tässä vaiheessa osaa itsekin suhtautua vähemmän tunteellisesti joka kommenttiin. Tiedän jo raskaana olemisesta niin paljon, osaan tulkita omia tuntemuksia ja olen itsevarmempi kysymään asioista jos en ymmärrä ja pyytämään perusteluja asioille, etten koe olevani enää "toisten armoilla" totaalisesti kun asiointia polilla tulee. Nesteytys aloitettiin ja minulle lupailtiin, että yön jälkeen pääsisin pois, mikäli supistuksia ei enää tulisi niin paljoa.

Haaveet kotiutumisesta kuitenkin melko nopeasti kariutuivat, kun koko raskauden aikana mukana kulkenut ystäväni migreeni päätti astua kuvioihin. Päänsärky oli hirveä ja sainkin vahvoja lääkkeitä särkyyn aika pian säryn alkamisesta. Seuraavan aamun virtsanäytteestä löytyi myös proteiinia, joten tietysti ensimmäinen epäilys oli, että olen saamassa mahdollisesti raskausmyrkytyksen. Verenpaine on ollut kokoajan matala ja oli edelleen. Minusta otettiin verikokeet, joissa kaikki oli kunnossa eikä viitettä myrkytykseen ollut. Valitettavasti kuitenkin eilisenkin aamun virtsanäytteessä proteiini oli edelleen koholla, joten minut määrättiin hieman tarkempaan seurantaan jatkossa. Neuvolakäynti on varattava ensi viikoksi ja seuraava kontrolliultra siirrettiin viikolla aikaisempaan.

Muut kuulumiset

Kaikki on kotona kaiketi nyt valmista vauvoja varten. Tänään aion pestä vauvojen vaatteet, petivaatteet ja puklurätit sekä pakata omat tavarani kassiin, jonka vien autoon. Kassiin laitan itselleni vaihtovaatteet, hyvää luettavaa, pesuaineita ja rasvoja, ehkä vähän meikkejä ja muita ämmien hömpötyksiä. Varmaan pakko hankkia sinne myös yksi suklaalevy :D Jäin niin yllättäen osastolle seurantaan, ettei minulla ollut mukana kuin huulirasva ja ponnari. Onneksi osastolta kuitenkin sai välttämättömät hygieniatuotteet, mutta olisi siinä ryvettyneenä kaivannut edes sipaisua ripsiväriä tai kunnon shamppoota ja hoitoainetta. Olisi piristänyt mieltä kun olisi näyttänyt edes jotenkin säädylliseltä... Ensi kerralla, jos yllättäen joudunkin jäämään sinne haluan, että tavarani ovat valmiina kassissa. Vauvojen kassin pakkaan ensi viikolla. Sinne tulee pari tuttia, kotiutumisvaatteet ja heidän unipupunsa <3

Kuten jo alussa mainitsinkin supistelu on valitettavasti jatkunut taas tänään, vaikken ole tehnyt yhtään mitään. Tarvii vain koettaa nyt ottaa rauhallisesti. Onneksi mies hoitaa lapset ja muut kotihommat niin saan vain olla. Vielä kun tämä jouten oleminen auttaisi supistuksiin. En halua enää osastolle ennen kuin seitsemän viikon päästä synnyttämään! Tulee niin hirveä ikävä miestä ja lapsia :( Lääkäri käski olemaan herkästi yhteydessä polille, jos olo on tukala. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Huomenna ainakin poksuu raskausviikot 30+0! Jes!

Kadonneiden kassien arvoitus - Ultrakuulumiset ja pohdintoja synnytyksestä

Onko ihanampaa aamua kuin tää?

Tämä aamu oli poikkeuksellisen ihana. Lapset nukkuvat normaalisti miehen kanssa yläkerrassa ja minä nukun alhaalla, koska en enää pysty kovin hyvin hoitelemaan mahdollisia yöhuutoja heidän kanssaan. Viime yön annoin miehelle kuitenkin vapaata, koska edellinen oli ollut todella raskas. Lapset nukkuivat minun kanssani parisängyssä alakerrassa ja mies sai nukkua kunnon yöunet omassa "sviitissään" ylhäällä. Sviitti siis on kaaoksen valtaan päässyt miehen oma huone täynnä soittimia, elektroniikkaa ja kaikkea sellaista tavaraa, joiden käyttötarkoitusta en osaa edes arvata.

Yö meni ihan hyvin. Kuopus kylläkin vähän väliä hoki "eppe, eppe", joka tarkoittaa peittoa. Eli hän vaati peittelyä useaan kertaan ja lisäksi pyöriskeli välillä levottomana. Aamun koitettua pojat menivät katsomaan piirrettyjä. Tai no, pyysin laittamaan pikku kakkosen telkusta ja anoin heiltä hiljaisuutta, jotta saisin itse vielä torkkua hetken. Kuitenkin kuopus, joka on muuttunut äkäisestä pullukasta riemukkaasti elämöiväksi pikkuapinaksi, piti mekkalaa ja ilmeisesti lauloi jotain. En tiedä mitä, mutta ääni oli rasittava ja aivan liian kova saadakseni enää silmäystäkään unta.

Sitten koitti pelastus. Kuulin kun mies tuli alakertaan kysyen pojilta "ettekö te anna nyt äidin nukkua? Olkaas hiljempaa." Mies sulki makuuhuoneen oven, meni keittämään lapsille aamupuuroa, hoiti heidän aamutoimensa, puki heidät ja vei hoitoon. Minä kuorsasin tyytyväisenä. Kymmenen aikaan ovi aukesi ja mies kyseli miten voin ja haluanko vielä nukkua. Jäin köllöttämään edelleen sänkyyn. Mies kävi kaupassa hakemassa tuoreita sämpylöitä ja leivänpäällisiä, tuoremehua ja kahvia. Vanuin suihkuun ja kävelin kahvintuoksuiseen keittiöön ja söin aamiaisen ihan rauhassa. Aamiaisen jälkeen pohdin, mitä alkaisin tehdä nyt kun lapsen ovat viimeisiä päiviä hoidossa. Siivoaisinko, kävisinkö mahdollisesti varastoja läpi ja plokkaisin tavaroita roskiin ja kirppikselle vai siivoaisinko kenties pihaa syyskuntoon. Mies sanoi, että "älä tee mitään!" Taidan ottaa neuvosta vaarin :)

Ultrakuulumiset

Eilen oli ultra. Kaikki oli hyvin ja vauvat olivat kääntyneet molemmat raivotarjontaan, eli päät alaspäin. Toinen oli jo hyvin alhaalla. Molemmat olivat kasvaneet oikein hyvin. Edellisessä ultrassa he painoivat molemmat tasan 600g, nyt a-vauva painoi 1121g ja b 1036g. Olin niin onnellinen, että ainakin mittausten mukaan molemmilla on ylittynyt ensimmäisen kilon raja! Molemmilla virtaukset olivat hyvät ja kaikki oli muutenkin mallikkaasti. Kohdun kanavaa oli jäljellä 4cm, eli todella hyvin. Vauvat olivat huomattavasti rauhallisempia, mitä edellisillä kerroilla ultrissa. Tila alkaa varmaan olemaan jo vähän kortilla. Onhan kohdussa tällä hetkellä yhden täysiaikaisen verran tavaraa, ylikin.

Lääkäri kysyi, kumpaa sukupuolta ollaan luvattu. Kerroin, että rakenneultrassa viikolla 20 he ovat olleet selvästi poikia. Viikolla 24 toinen oli selvä poika ja toisesta ei saatu ihan varmuutta. Lääkäri tutki a-vauvaa ja sanoi, että kyllä tämä ainakin näyttää nyt kovasti tytöltä. Hän kysyi kätilönkin mielipidettä, ja kätilö sanoi, että ainakin siitä kuvakulmasta vauva muistutti enemmän tyttöä. Toisesta suunnasta katsottaessa lääkäri sanoi näkevänsä "helmet", jotka näkyvät tyttövauvoilla. Pitkään tiirailtuaan totesi, että kyllä hän on ihan näkevinään a-vauvalla häpyhuulet.

Jostain syystä en ollut mitenkään yllättynyt asiasta, ehkä epäuskoinen, mutten yllättynyt. Olin taannoin puhunut miehellekin, että ihmeellistä kun aina näen unta siitä, että minulla on tyttölapsi. Aina samannäköinen, vaaleatukkainen pisamanaama.. Mutta tosiaan tällä hetkellä veikkaus on, että tulossa on yksi selvästi poika ja toinen todennäköisesti tyttö. Seuraava ultra on 32 viikolla. Saa nähdä, onko a-vauvalle kasvanut vehkeet takaisin tuolloin :D Jos edelleen meinataan, että a on tyttö niin kai sitä on pakko mennä ostamaan yksi tyttömäinen (joka ei todellakaan tule olemaan mikään ällöttävä vaaleanpunainen prinsessaunelma) vaate varmuuden vuoksi. Silti minusta tuntuu uskomattomalta, että meidän perheeseen olisi tulossa tyttölapsi...  Mutta tulee mitä tulee, molemmat ovat aivan yhtä rakkaita ja odotettuja <3

Ajatuksia synnytyksestä

Edellisenä päivänä ennen ultraa tein päätöksen. Haluan ehdottomasti suunnitellun sektion. Olin tätä jo miettinyt pitkän aikaa, mutta viimeinen varmistus tuli kun luin hyvin pieleen menneen synnytyskertomuksen kaksosten alatiesynnytyksestä. Kaksosia synnytettäessähän ensimmäinen tulee normaalisti kuten yksikin, ja toinen ohjataan mahan päältä kiinni pitäen oikeassa asennossa ulos. Tai siis näin sen pitäisi mennä. Kuitenkin on riski, että b-vauva, eli toisena tuleva käännähtääkin väärään asentoon eikä pääse tulemaan ulos. Riskinä on joutua leikkaamaan toinen ulos sektiolla, vaikka ensimmäinen olisi tullut ihan hyvin alakautta.

Eilen otin asian ultrassa puheeksi. Lääkäri kyseli, miksi haluaisin sektion. Selitin pelosta, että tuleekin jotain komplikaatioita. Olen kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen, ja mielestäni helpommin meni loppujen lopuksi sektio. Lääkäri alkoi selittää, että sektioissa on edelleen huomattavasti enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksissä. Kyseinen lääkäri on ollut mukana sadoissa geminien alatiesynnytyksissä ja pääsääntöisesti ne menevät hyvin. Hän kertoi miten synnytys tapahtuu ja sanoi, että minulla vauvat ovat ideaalissa asennossa ainakin vielä ajatellen alatiesynnytystä. Lisäksi hän korosti minun kehoani erinomaisena synnyttäjän kroppana, koska olen pitkä, hoikka ja lantio on leveä. Ihanaa, 7 leivän uunistani on hyötyä jossain...

Hän pyysi harkitsemaan vielä ja ehdotti, että seuraavassa ultrassa keskustelisin asiasta uudelleen lääkärin kanssa. Lopuksi hän vielä sanoi, että ketäänhän ei pakoteta synnyttämään alakautta, mutta kuitenkin kannattaa tosissaan miettiä ennen päätöksiä. Ja tietysti nyt mieleni on taas ihan sekaisin, että mihin tässä pitäisi ryhtyä. Onneksi on kuukausi (toivottavasti) aikaa miettiä ennen seuraavaa keskustelua lääkärin kanssa. Voihan toki olla, että vauvat päättävät ihan omatoimisesti tulla ennen aikojaan tai kääntyä niin, ettei alatiesynnytys ole edes mahdollinen. Sektiossa mietityttä se, että en voi kuuteen viikkoon nostella vanhempia lapsiani ja pelkään, että tarvitsen liikkumisessa ja kaksosten hoitamisessa kokoajan apua pitkän aikaa. Tai että tulee joku komplikaatio ja haava tulehtuu tai kohtu tuhlehtuu tms... Alatiesynnytyksessä pelottaa se, että ajaudutaan tilanteeseen jossa b-vauvaa käännetään tuloksetta sisä- ja ulkokautta ja näin ollen päädytään hätä- tai kiireelliseen sektioon.


No, eipä tässä auta kuin odotella ja miettiä ja pohtia, josko pääsisi viimein johonkin päätökseen tämänkin asian suhteen. Onneksi nyt kuitenkin kaikki on vauvolla ihan hyvin :)