Kahden vuorokauden sairaalavisiitti ja muita kuulumisia

Tälle päivälle ei ole kovin korkeita odotuksia. Supistuksia on tullut pitkin aamua ja vähän joka paikkaa kolottaa. Liitoskivut tuntuvat taas poikkeuksellisen kovina, selässä on inhottavaa painetta, vauvojen potkut tuntuvat aivan hirmu kovilta ja olen aivan törkeän väsynyt. Molemmilla vauvoilla on ollut meno päällä eilisestä saakka. Epäilen sen johtuvan siitä, että hekin alkavat selviämään "lääkepöllyistä", jossa itsekin elelin sairaalassa pari päivää. Eilen pääsin kotiin aamupäivällä.

Sairaalareissu

Olen koko raskauden tuntenut melko paljon harjoitussupistuksia. Kuitenkin välissä on ollut päiviä, jolloin en ole tuntenut niitä juuri lainkaan, eikä niistä ole muutenkaan ollut ennen viimeisintä supistelumaratonia juurikaan vaivaa.

Viime sunnuntaina tai maanantain, en muista tarkkaan, aloin tuntea harjoitussupistuksia aina kun liikuin. Kyljen kääntäminen sängyssä, eteenpäin nojaaminen, kävely, kovempi vauvan potku tai käännös ja oikeastaan aivan kaikki aiheutti supistelua. Edelleen ne tuntuivat kivuttomilta, mutta pitkien supistussarjojen jälkeen selässä alkoi tuntua inhottava paine. Muutamana päivänä mietin, että nyt kyllä jo soitan polille ja pyydän tarkastusta, mutta päädyin kuitenkin makoilemaan ja toivomaan, että huominen olisi jo parempi päivä. Lopulta viidentenä supistelupäivänä soitin neuvolaan ja sieltä minut ohjattiin tarkastukseen äitiyspolille.

Ultrassa näytti kaikki ihan hyvältä onneksi. Kohdunkaulalle ei ollut tapahtunut mitään, vauvat olivat aktiivisia, virtaukset olivat kunnossa ja lapsivettä riittävä määrä. Samalla kysäisin lääkäriltä mysteerivauvan jalkovälistä, jolloin hän sanoi, että "tuossa voisi olla kivekset", mutta kuulemma napanuora on rullautunut hyvin huolellisesti jalkoväliin ja vauvakin on niin takana ja jalat yhdessä, ettei hän uskaltanut tuon enempää asiaa arvailla.

Lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka kaikki sinänsä oli hyvin, olisi supistelu hyvä saada loppumaan. Geminiraskauksissa ollaan tarkempia ihan joka asian kanssa ja niin vain tässäkin kohtaa lääkäri suositteli nesteytystä osastolla yön yli. Nesteen tiputus suoneen helpottaa usein supisteluun. Sain kuitenkin itse päättää jäänkö vai en, mutta ajattelin nyt olevan parempi vaihtoehto pelata varman päälle ja jäädä hetkeksi tarkkailuun, kun kotona olo kuitenkin oli ollut tukala jo monta päivää.

Osastolla henkilökunta oli oikein mukavaa ja ystävällistä. Olen ehtinyt tapaamaan jos jonkinlaista ynseää hoitajaa ja lääkäriä näiden kolmen raskauden aikana... Ehkä silti jo tässä vaiheessa osaa itsekin suhtautua vähemmän tunteellisesti joka kommenttiin. Tiedän jo raskaana olemisesta niin paljon, osaan tulkita omia tuntemuksia ja olen itsevarmempi kysymään asioista jos en ymmärrä ja pyytämään perusteluja asioille, etten koe olevani enää "toisten armoilla" totaalisesti kun asiointia polilla tulee. Nesteytys aloitettiin ja minulle lupailtiin, että yön jälkeen pääsisin pois, mikäli supistuksia ei enää tulisi niin paljoa.

Haaveet kotiutumisesta kuitenkin melko nopeasti kariutuivat, kun koko raskauden aikana mukana kulkenut ystäväni migreeni päätti astua kuvioihin. Päänsärky oli hirveä ja sainkin vahvoja lääkkeitä särkyyn aika pian säryn alkamisesta. Seuraavan aamun virtsanäytteestä löytyi myös proteiinia, joten tietysti ensimmäinen epäilys oli, että olen saamassa mahdollisesti raskausmyrkytyksen. Verenpaine on ollut kokoajan matala ja oli edelleen. Minusta otettiin verikokeet, joissa kaikki oli kunnossa eikä viitettä myrkytykseen ollut. Valitettavasti kuitenkin eilisenkin aamun virtsanäytteessä proteiini oli edelleen koholla, joten minut määrättiin hieman tarkempaan seurantaan jatkossa. Neuvolakäynti on varattava ensi viikoksi ja seuraava kontrolliultra siirrettiin viikolla aikaisempaan.

Muut kuulumiset

Kaikki on kotona kaiketi nyt valmista vauvoja varten. Tänään aion pestä vauvojen vaatteet, petivaatteet ja puklurätit sekä pakata omat tavarani kassiin, jonka vien autoon. Kassiin laitan itselleni vaihtovaatteet, hyvää luettavaa, pesuaineita ja rasvoja, ehkä vähän meikkejä ja muita ämmien hömpötyksiä. Varmaan pakko hankkia sinne myös yksi suklaalevy :D Jäin niin yllättäen osastolle seurantaan, ettei minulla ollut mukana kuin huulirasva ja ponnari. Onneksi osastolta kuitenkin sai välttämättömät hygieniatuotteet, mutta olisi siinä ryvettyneenä kaivannut edes sipaisua ripsiväriä tai kunnon shamppoota ja hoitoainetta. Olisi piristänyt mieltä kun olisi näyttänyt edes jotenkin säädylliseltä... Ensi kerralla, jos yllättäen joudunkin jäämään sinne haluan, että tavarani ovat valmiina kassissa. Vauvojen kassin pakkaan ensi viikolla. Sinne tulee pari tuttia, kotiutumisvaatteet ja heidän unipupunsa <3

Kuten jo alussa mainitsinkin supistelu on valitettavasti jatkunut taas tänään, vaikken ole tehnyt yhtään mitään. Tarvii vain koettaa nyt ottaa rauhallisesti. Onneksi mies hoitaa lapset ja muut kotihommat niin saan vain olla. Vielä kun tämä jouten oleminen auttaisi supistuksiin. En halua enää osastolle ennen kuin seitsemän viikon päästä synnyttämään! Tulee niin hirveä ikävä miestä ja lapsia :( Lääkäri käski olemaan herkästi yhteydessä polille, jos olo on tukala. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Huomenna ainakin poksuu raskausviikot 30+0! Jes!