Ultrakuulumiset, kummiasiaa ja muita juttuja

Eilen oli rakenneultra. Olin aivan kauhuissani etukäteen, enkä juuri saanut edellisenä yönä nukutuksi. Näin hirveitä painajaisia ja pyörin levottomana vähän väliä. Se ei ole ollenkaan höpöjuttua, että kun niitä on kaksi, jännitys on kaksinkertainen. Muistan jännittäneeni edellisten lasteni kohdalla rakenneultraa myös, mutten lainkaan tässä mittakaavassa. Mietin, että vaikka toisella olisikin kaikki hyvin, toisella saattaisi olla jotain huonosti. Kaikki on niin pienestä kiinni. Vikaa voi olla niin monessa asiassa...

Jouduimme odottamaan puoli tuntia yli saamamme ajan. Se oli kauheaa, kun muutenkin jännitti niin vietävästi. Lopulta pääsimme lääkärin luo ja kävimme pikaisesti läpi tämä hetken voinnin. Lääkäri totesi, ettei ole vielä syytä määrätä sairaslomaa, koska voin niin hyvin. Normaaleja pieniä raskausvaivoja lukuunottamatta olen "terve kuin pukki". Aika hassua, että tässä kohtaa sekin olisi jo mahdollista, eikä edes niin kovin erikoista jäädä sairaslomalle kun kaksosista on kyse. Lääkäri sanoi, että kaksosraskaudessa kohdunkaulakin saattaa äidin huomaamatta lyhentyä tai alkaa "kypsyä" liian aikaisin. Siksi kuulemma kannattaa varautua jäämään sairauslomalle jo aikaisin.

Poikia tulossa!

Asetuin makuulle ja sanoin, että jos sukupuolia näkyy, ne saa ehdottomasti meille kertoa. Lääkäri kysyi, kumpia kotona on. Totesin, että poikia ja niitä varmasti tulee taas, joka olisi kyllä ihan hyvä uutinen meille. Olen alusta saakka ajatellut, että poikia tulee ja jostain syystä koen oloni huomattavasti luonnollisemmaksi poikalasten kanssa kuin tyttöjen. Olen itse ollut aina tietyllä tapaa poikamainen, en koskaan mikään prinsessatyyppi. Tämä varmasti vaikuttaa asiaan, että prinsessaleikit tuntuvat minulle äärimmäisen vierailta.

Lääkäri laski ultralaitteen mahalle ja sanoi "ohoh no se olikin selvä, toinen on ainakin poika". Kätilö kysyi lääkäriltä, kumpaa tämä katsoi, kun kätilö oli bongannut b-vauvalta pippelin. Lääkäri sanoi katsoneensa a-vauvaa. Pieni tarkistus ja se oli siinä. Komeat vehkeet ruudulla kaksin kappalein. Koko sukupuolen selvitys kävi siis sekunneissa. Myöhemminkin niitä vielä katseltiin ja naureskeltiin, kun niin "reteenä" pojat kalleuksiaan esittelivät. Eipä tuntunut jäävän tälläKään kertaa vaihtoehtoa, että jotenkin kummasti jompi kumpi vaihtuisikin tytöksi myöhemmin :D Mutta kuten totesin, hyvä, täydellinen juuri näin.

Vauvoja ultrattiin yli puoli tuntia. He olivat todella vaikeassa asennossa mahassa. Molemmat perätilassa, toinen takana ja toinen edessä. Ikäänkuin kietoutuneena toisiinsa. Jalkoja yritettiin tutkia, mutta lääkäriäkin nauratti kun pojat potkivat ja hutkivat jaloillaan niin, että aina kun varpaiden lukumäärää yritettiin katsoa, jalkoja ilmestyi ruudulle kolme. Myös muita rakenteita ultratessa lääkäri joutui jatkuvasti tarkastamaan, että varmasti yhdistää mittauksissaan oikean pään ja kehon :D

Kaikki näytti olevan kunnossa. Taaemman sydämestä ei saatu vielä 100% varmuutta, koska sitä ei kertakaikkiaan saatu täydellisesti ruudulle vaikean asennon vuoksi. Lääkäri sanoi nähneensä kyllä mielestään kaiken mitä pitääkin, mutta nykyään painotetaan, että jollei näkyvyys ole 100% ei saa merkitä mitään täysin varmasti kunnossa olevaksi. Taaemman sydän siis tarkastetaan seuraavassa ultrassa vielä uudelleen. Ultra onkin jo ensikuun puolessa välissä neljän viikon päästä. Pojat olivat nyt noin 300-350g painoisia. Painoeroa tuli mittauksessa muutama gramma, jonka lääkäri sanoi menevän mittavirheiden piikkiin. Eikä muutamalla grammalla edes väliä olekaan.

Ultran jälkeen..

Onnesta soikeana lähdimme sairaalalta. Ilmoitin tietysti heti iloissani kaikille ultratuloksista. Mietimme jo paluumatkalla nimiä ja ihmeen kaupalla olimme yhteisymmärryksessä nyt jo mahdollisista etunimistä. Molemmat niistä ovat pyörineet huulilla jo vanhempien lasten nimiä mietittäessä, mutta kuitenkin diskattu finaalissa toisen nimen tieltä. Nyt taitaa olla aika käyttää ne.

Sormet syyhyävät vaateostosten kanssa. Mietinkin tänään lähteväni katselemaan, jos löytyisi jotain kivaa pojille. Löysin nettikirpparilta erään naisen, joka on saanut talvikaksospojat 1,5v sitten, ja hänellä on kaikenlaista tavaraa ja pientä vaatetta säästössä. Pääsen penkomaan kaikkea tavaraa tässä lähiaikoina. Silti aion kyllä ostaa jotain uuttakin. Voivoi, on tämä vaan niin ihanaa.

Muut kuulumiset

Loma on mennyt kivasti. Emme ole tehneet varsinaisesti mitään. Aika on kulunut loikoillessa ja pihaa laitellessa. Saimme aidan rakennettua viimeinkin pihamme ympärille. Olen siitä todella iloinen, koska asumme hyvin vaarallisella paikalla ajatellen lapsia. Pihamme ohi kulkee tie, jonka rajoitus on 60km/h, mutta sattumoisin pitkän suoran ja peltoaukean takia ihmiset kaahavat talomme ohi kaistapäisinä tuhatta ja sataa. Talomme kohtaa suositaan myös ohituspaikkana, eikä ole ennenkuulumatonta kahden auton kilpailu rinnakkain tuossa suoralla. Idiootit. Voisin kyllä soitella jossain vaiheessa kaupungille, josko tähän turmaloukkuun saisi jonkun hidasteen tai edes liikennemerkin joka varoittaa lapsista.

Itse voin hyvin. Oletettavasti perätilojen vuoksi minun vointini nyt hyvä. Pystyn kävelemään kärsien vain pienistä liitoskivuista, jotka tosin välillä huonon asennon tai rasituksen vuoksi kovenevat, mutta levolle helpottavat taas. Selkä kuin ihmeenkaupalla on edelleen kunnossa. Kaksi päivää se vihoitteli ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon todeten, etten taidakaan koko loppuraskauden aikana tervettä päivää nähdä. Toisin kävi ja levolla sekin helpotti.

Kohtu on kasvanut sen verran, että vessassa saa juosta kokoajan. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolapunnituksesta vain 4 kiloa, joka tarkoittaa sitä, että saan syödä edelleen reilusti syynäämättä erityisemmin kaloreita. Koetan silti kokoajan miettiä, että päivän aikana tulisi mahdollisimman paljon kaikkia ravintoaineita. Onneksi tällä kertaa minun ei ole tehnyt mieli juuri koskaan mitään epäterveellistä. Muutamasti on iskenyt ylitsepääsemätön himo suklaaseen, kirpeisiin karkkeihin tai kokikseen, mutta tämä todellakin on harvoin. Himot kohdistuvat maitoon, juustoihin, vihanneksiin ja hedelmiin. Omenahyllyn ohi en ole aina kaupassa päässyt ottamatta siitä välipalaa matkaan.

Pesänrakennustarve

Meillä on jo tämä oma pesämme, vanha mummonmökki pellon laidalla. Olen kuitenkin meinannut ajaa viimeaikoina hösäämiselläni miehen hulluuteen. Kokoajan pitäisi tehdä jotain; tapetoida, remontoida, laittaa pihaa, sisustaa, ostaa uusia huonekaluja, ostaa vauvatavaroita, miettiä uutta järjestystä jnejne. Mies parka... Olen myös (vaikkei juuri nyt ympärille katsoessa uskoisi) kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siisteyteen ja tekee kokoajan  mieli siivota jostain kohtaa jotain. Epäjärjestys ja sotkut tuntuvat rasittavan entistä enemmän. Nyt "onneksi" mies on vähän rampa kaaduttuaan pyörällä pyörän sarven päälle niin, että kylkiluu on kipeytynyt aika pahasti. Hän ei vaatimuksistani huolimatta pysty kaikkea mööpelinsiirtoa ja remonttia suorittamaan. Muutama juttua silti haluan saada vielä loman aikana valmiiksi, sori vaan :D

Kummeista

Me emme kuulu kirkkoon. Silti lapsillamme on "kummit", tai miksi niitä nyt ikinä haluaakaan nimittää. Joku syvemmin uskossa elelevä joskus menetti hermonsa siitä, että tällaisten "pakanalasten" kohdalla puhutaan kummeista, kun kummit ovat kirkon juttu. Minä en koskaan ole nähnyt tässä ongelmaa. Meillä kummit toimivat lapsen rinnallakulkijana ja ystävänä. Kummi on lapselle yksi ylimääräinen läheinen aikuinen, jonka kanssa toivomme lapsen luovan erityisen suhteen. Voisihan toki kummin sijasta sanoa vaikka "ystävä" tai joku muu, mutta oikeesti, mitä hiton väliä? Jos tämä kummi-nimitys nyt jonkun sielunelämää haittaa, se on voivoi!

Olemme jo tavallaan päättäneet, keitä kummeiksi haluamme. Yhtä heistä jo kysyinkin ja suostumuksen tehtävään sain. Päädyimme lopulta siihen, että haluamme kaksosille omat kummit. Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että molemmilla olisi samat kummit, mutta poikamme ovat yksilöitä! Aivan varmasti tullaan riittävästi puhumaan "kaksosista". He joutuvat käyttämään samoja vaatteita, saavat varmasti lahjaksi samanalaisia leluja ja monessa muussakin yhteydessä heidän ikään kuin liitetään yhdeksi. Siksi haluamme, että kummit ovat omat. He ovat kuitenkin omat itsensä, omat persoonansa ja tarvitsevat yksilöllisiä asioita, vaikka olisivat identtisetkin.

Olemme siis päättäneet ainakin yrittää sellaista, että molemmilla lapsilla olisi kolme kummia. Mahdollisesti yksi pariskunta ja yksi muu meille tai jommalle kummalle läheinen henkilö. Katsotaan, suostuvatko kaikki ajattelemamme henkilöt kummeiksi ;)

Lomafiiliksiä, vauvojen ja äidin kuulumisia, jännitystä tulevasta...

Lomalla viimeinkin....

Minulla alkoi kesäloma. Tai no virallisesti olen vapaapäivällä vielä tämän päivän. Tai no oikeasti joudun vielä huomenna tekemään pari työjuttua, mutta tällaista tämä joskus on. Kun sitoutuu vastuutehtävään, on pakko joskus joustaa omasta vapaa-ajastaan. Onneksi kuitenkin tämän lyhyen johtajapestini aikana en kovin monesti ole joutunut vapaapäivillä uhraamaan ajatuksia töille. Ja huomisen viimeisen työtehtävän jälkeen olena kolme viikkoa lomalla palaten työpöydän äärelle vasta 27.7.

Olimme suunnitelleen tekevämme kesälomareissun perheen kanssa Korkeasaareen. Huvipuistot ovat hirmu kalliita, eikä mielestäni maksa vaivaa lähteä sellaiseen, kun etenkin tuolle kaksivuotiselle ei niissä paljoakaan tarjontaa ole. Lisäksi molemmat lapsemme rakastavat eläimiä ja ovat niistä hyvin kiinnostuneita. Mutta enpä tiedä onko enää kovin realistinen ajatus lähteä sinne, vedoten tämänhetkiseen vointiini.

Tämän hetken voinnista

Sinänsä voin ihan hyvin. Yllätyksekseni vielä ei ole ollut kovinkaan paljoa ongelmia selän kanssa. Päänsärkyäkään ei enää ole jatkuvasti, vaan se ilmaantuu lähinnä silloin, kun olen nukkunut syystä tai toisesta yön todella huonosti. Ei ole juurikaan pahoinvointia, närästystä tai supistuksia. Ihmeellistä, että tässä vaiheessa edellisissä raskauksissa olen kärsinyt runsaista harjoitussupistuksista, mutta nyt niitä tulee vain kovemman rasituksen yhteydessä muutama ja siinä se. Välillä illalla kun käyn nukkumaan ja kaksoset vetävät iltajumpaa, saattaa tulla yksi tai kaksi supistusta. Olin varautunut paljon pahempaan, mutta hyvä näin!

Se, mikä sitten taas vaivaa suunnattomasti, on jatkuva raskas olo, vetämättömyys, väsymys ja voimattomuus. Pidemmät kävelymatkat ovat pahimpia...Tuntuu kirjaimellisesti siltä, että kaksoset imevät minusta kaiken energian. Tekisi mieli vain maata aurinkotuolilla tai sohvalla ja antaa maailman pyöriä vauhdillaan siihen saakka, että on aika saattaa pienet maailmaan. Hemoglobiinini oli laskenut, mutta luulisi tuonkin jo korjaantuneen rautatableteilla. Tuskin siis johtuu siitäkään.

Ärsyttävää, että tämän vaiheen pitäisi muka olla sitä "energistä raskausaikaa", mutta minulla tämä vaihe on kyllä ollut kaikkein uuvuttavin. Tunnen vauvojen kasvavan jatkuvasti, painopisteen muuttuessa meinaan horjahtaa nopeissa liikkeissä kumoon, alavatsalla tuntuu painetta. Herään nälkään keskellä yötä kun en saa syötyä valtavaa määrää päivän aikana, joka olisi suositeltavaa. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa nivustyrä, joka kipeytyy aina kävellessä, vaikka pitäisin vyötä, joka helpottaa kipua.

Vauvojen vointi

Olen alkanut tuntea liikkeet hyvin selvästi. Ne tuntuvat mahan päältä ja näkyvätkin, jos sattuu oikeaan aikaan katsomaan. Totesin jo edellisessä raskaudessa, että kuopus oli mahassa hyvin erilainen kuin esikoinen. Ja taas kerran huomaan, että nämäkin ovat erilaisia verrattuna edelliseen. Vaikka vauvoja on kaksi, he tuntuvat hirmu rauhallisilta ja vähälikkeisiltä. Asiaan voi tietysti vaikuttaa se, jos vauvat sattuvatkin olemaan vielä kovin pienikokoisia tai jos istukka tai istukat ovat etuseinässä vaimentamassa iskuja. Mutta silti.. Tunnen liikkeet, mutta niitä tulee vähemmän ja ovat vaimeampia kuin edellisen vauvan iskut. Esikoinen oli vipeltäjä, joka mätki ja potki jatkuvasti, kuopus puolestaan kumautteli harvoin, mutta Todella voimakkaasti.

Olen kuunnellut edelleen silloin tällöin dopplerillani sykkeitä. Toisella syke on viimeaikoina ollut noin 145 ja toisella 130, mikäli olen tulkinnut oikein. Nyt on kovin vaikea löytää ja erottaa sykkeitä toisistaan, kun sykettä kuuluu koko mahan alueelta. Oikeastaan ihan sama mihin kohtaan dopplerin laskee, niin jonkun vauvan syke sieltä kuuluu joko vaimeana tai todella voimakkaana sekoittuen minun omaan ja varmaan toisenkin vauvan sykkeeseen.

Niin hullua kuin se onkin, minua stressaa ja huolestuttaa välillä se, etten enää tunnista sykkeitä kunnolla. Vaikka siis sykettä kuuluu joka paikasta. Mietin, onko molemmilla kaikki hyvin, kun en tiedä mikä syke kuuluu kenellekin. Sen tiedän, että toinen vauvoista ainakin on pää alaspäin ja tiedän suunnilleen missä kohtaa hän on. Tiedän tämän siitä, että yksi selkeämpi syke löytyy alavatsalta ja tunnen, että sykkeen omistajalla on pää tulokulmassa ainakin nyt toistaiseksi.

Jänniä aikoja...

Huomenna on täynnä 19 viikkoa. Enää vajaa kaksi viikkoa rakenneultraan, jossa toivottavasti saamme tietää sukupuolet ja kuulemme, että molemmilla on kaikki hyvin. Jännitys on kaksinkertainen, koska jännitettävää on kahden edestä. Pitää löytyä kaksi toimivaa sydäntä, kahdet kehittyneet aivot ja sisäelimet, kaksi oikean painosta ja oikean mittaista vauvaa. Hui! Noiden rakenteellisten asioiden valossa sukupuolet ovat täysin toissijaiset. Ultrat tekee aina kätilön sijaan lääkäri, kun kyseessä on kaksosraskaus.

Rakenneultran jälkeen aloitamme vaate- ja muut hankinnat vielä ahkerammin. Tähän mennessä olemme hankkineet vasta turvakaukalot, rintareput ja auton :D Ostimme 7-paikkaisen auton, jotta mahdumme kaikki kyytiin tulevaisuudessa. Olen puntaroinut viimeaikoina hirveästi, pitäisikö minun ostaa vielä toisetkin vaunut tämän hetkisten sisarusrattaiden lisäksi, vai hankkia niihin pelkät kantokassit. Noissa, jotka minulla jo on (Britax b-dual-merkkiset) , vauvat matkustavat ikäänkuin päällekkäin. Jotenkin ne tuntuvat hankalilta, vaikka erinomaiset reissuissa varmasti ovatkin. Niihin saa turvakaukalot kiinni ja ne menevät pieneen tilaan, mutta nukuttamiseen eivät enää olekaan niin kovin kätevät... Hirveitä ongelmia :D

Lisäksi pitää tietysti ostaa kaikkea pientä, tuhatmiljoonaa vaippaa ja tuttipulloa, tuhatmiljoonaa tuttia, hoitopöytä, tuhatmiljoonaa puklurättiä ja kosteuspyyhepakettia, tuhatmiljoonaa bodyä... Lämpöpussit ja mitä vielä... Voivoivoi. Noh, palaan niihin varmaan sitten seuraavassa kirjoituksessa.