Jouduimme odottamaan puoli tuntia yli saamamme ajan. Se oli kauheaa, kun muutenkin jännitti niin vietävästi. Lopulta pääsimme lääkärin luo ja kävimme pikaisesti läpi tämä hetken voinnin. Lääkäri totesi, ettei ole vielä syytä määrätä sairaslomaa, koska voin niin hyvin. Normaaleja pieniä raskausvaivoja lukuunottamatta olen "terve kuin pukki". Aika hassua, että tässä kohtaa sekin olisi jo mahdollista, eikä edes niin kovin erikoista jäädä sairaslomalle kun kaksosista on kyse. Lääkäri sanoi, että kaksosraskaudessa kohdunkaulakin saattaa äidin huomaamatta lyhentyä tai alkaa "kypsyä" liian aikaisin. Siksi kuulemma kannattaa varautua jäämään sairauslomalle jo aikaisin.
Poikia tulossa!
Asetuin makuulle ja sanoin, että jos sukupuolia näkyy, ne saa ehdottomasti meille kertoa. Lääkäri kysyi, kumpia kotona on. Totesin, että poikia ja niitä varmasti tulee taas, joka olisi kyllä ihan hyvä uutinen meille. Olen alusta saakka ajatellut, että poikia tulee ja jostain syystä koen oloni huomattavasti luonnollisemmaksi poikalasten kanssa kuin tyttöjen. Olen itse ollut aina tietyllä tapaa poikamainen, en koskaan mikään prinsessatyyppi. Tämä varmasti vaikuttaa asiaan, että prinsessaleikit tuntuvat minulle äärimmäisen vierailta.
Lääkäri laski ultralaitteen mahalle ja sanoi "ohoh no se olikin selvä, toinen on ainakin poika". Kätilö kysyi lääkäriltä, kumpaa tämä katsoi, kun kätilö oli bongannut b-vauvalta pippelin. Lääkäri sanoi katsoneensa a-vauvaa. Pieni tarkistus ja se oli siinä. Komeat vehkeet ruudulla kaksin kappalein. Koko sukupuolen selvitys kävi siis sekunneissa. Myöhemminkin niitä vielä katseltiin ja naureskeltiin, kun niin "reteenä" pojat kalleuksiaan esittelivät. Eipä tuntunut jäävän tälläKään kertaa vaihtoehtoa, että jotenkin kummasti jompi kumpi vaihtuisikin tytöksi myöhemmin :D Mutta kuten totesin, hyvä, täydellinen juuri näin.
Vauvoja ultrattiin yli puoli tuntia. He olivat todella vaikeassa asennossa mahassa. Molemmat perätilassa, toinen takana ja toinen edessä. Ikäänkuin kietoutuneena toisiinsa. Jalkoja yritettiin tutkia, mutta lääkäriäkin nauratti kun pojat potkivat ja hutkivat jaloillaan niin, että aina kun varpaiden lukumäärää yritettiin katsoa, jalkoja ilmestyi ruudulle kolme. Myös muita rakenteita ultratessa lääkäri joutui jatkuvasti tarkastamaan, että varmasti yhdistää mittauksissaan oikean pään ja kehon :D
Kaikki näytti olevan kunnossa. Taaemman sydämestä ei saatu vielä 100% varmuutta, koska sitä ei kertakaikkiaan saatu täydellisesti ruudulle vaikean asennon vuoksi. Lääkäri sanoi nähneensä kyllä mielestään kaiken mitä pitääkin, mutta nykyään painotetaan, että jollei näkyvyys ole 100% ei saa merkitä mitään täysin varmasti kunnossa olevaksi. Taaemman sydän siis tarkastetaan seuraavassa ultrassa vielä uudelleen. Ultra onkin jo ensikuun puolessa välissä neljän viikon päästä. Pojat olivat nyt noin 300-350g painoisia. Painoeroa tuli mittauksessa muutama gramma, jonka lääkäri sanoi menevän mittavirheiden piikkiin. Eikä muutamalla grammalla edes väliä olekaan.
Ultran jälkeen..
Onnesta soikeana lähdimme sairaalalta. Ilmoitin tietysti heti iloissani kaikille ultratuloksista. Mietimme jo paluumatkalla nimiä ja ihmeen kaupalla olimme yhteisymmärryksessä nyt jo mahdollisista etunimistä. Molemmat niistä ovat pyörineet huulilla jo vanhempien lasten nimiä mietittäessä, mutta kuitenkin diskattu finaalissa toisen nimen tieltä. Nyt taitaa olla aika käyttää ne.
Sormet syyhyävät vaateostosten kanssa. Mietinkin tänään lähteväni katselemaan, jos löytyisi jotain kivaa pojille. Löysin nettikirpparilta erään naisen, joka on saanut talvikaksospojat 1,5v sitten, ja hänellä on kaikenlaista tavaraa ja pientä vaatetta säästössä. Pääsen penkomaan kaikkea tavaraa tässä lähiaikoina. Silti aion kyllä ostaa jotain uuttakin. Voivoi, on tämä vaan niin ihanaa.
Muut kuulumiset
Loma on mennyt kivasti. Emme ole tehneet varsinaisesti mitään. Aika on kulunut loikoillessa ja pihaa laitellessa. Saimme aidan rakennettua viimeinkin pihamme ympärille. Olen siitä todella iloinen, koska asumme hyvin vaarallisella paikalla ajatellen lapsia. Pihamme ohi kulkee tie, jonka rajoitus on 60km/h, mutta sattumoisin pitkän suoran ja peltoaukean takia ihmiset kaahavat talomme ohi kaistapäisinä tuhatta ja sataa. Talomme kohtaa suositaan myös ohituspaikkana, eikä ole ennenkuulumatonta kahden auton kilpailu rinnakkain tuossa suoralla. Idiootit. Voisin kyllä soitella jossain vaiheessa kaupungille, josko tähän turmaloukkuun saisi jonkun hidasteen tai edes liikennemerkin joka varoittaa lapsista.
Itse voin hyvin. Oletettavasti perätilojen vuoksi minun vointini nyt hyvä. Pystyn kävelemään kärsien vain pienistä liitoskivuista, jotka tosin välillä huonon asennon tai rasituksen vuoksi kovenevat, mutta levolle helpottavat taas. Selkä kuin ihmeenkaupalla on edelleen kunnossa. Kaksi päivää se vihoitteli ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon todeten, etten taidakaan koko loppuraskauden aikana tervettä päivää nähdä. Toisin kävi ja levolla sekin helpotti.
Kohtu on kasvanut sen verran, että vessassa saa juosta kokoajan. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolapunnituksesta vain 4 kiloa, joka tarkoittaa sitä, että saan syödä edelleen reilusti syynäämättä erityisemmin kaloreita. Koetan silti kokoajan miettiä, että päivän aikana tulisi mahdollisimman paljon kaikkia ravintoaineita. Onneksi tällä kertaa minun ei ole tehnyt mieli juuri koskaan mitään epäterveellistä. Muutamasti on iskenyt ylitsepääsemätön himo suklaaseen, kirpeisiin karkkeihin tai kokikseen, mutta tämä todellakin on harvoin. Himot kohdistuvat maitoon, juustoihin, vihanneksiin ja hedelmiin. Omenahyllyn ohi en ole aina kaupassa päässyt ottamatta siitä välipalaa matkaan.
Pesänrakennustarve
Meillä on jo tämä oma pesämme, vanha mummonmökki pellon laidalla. Olen kuitenkin meinannut ajaa viimeaikoina hösäämiselläni miehen hulluuteen. Kokoajan pitäisi tehdä jotain; tapetoida, remontoida, laittaa pihaa, sisustaa, ostaa uusia huonekaluja, ostaa vauvatavaroita, miettiä uutta järjestystä jnejne. Mies parka... Olen myös (vaikkei juuri nyt ympärille katsoessa uskoisi) kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siisteyteen ja tekee kokoajan mieli siivota jostain kohtaa jotain. Epäjärjestys ja sotkut tuntuvat rasittavan entistä enemmän. Nyt "onneksi" mies on vähän rampa kaaduttuaan pyörällä pyörän sarven päälle niin, että kylkiluu on kipeytynyt aika pahasti. Hän ei vaatimuksistani huolimatta pysty kaikkea mööpelinsiirtoa ja remonttia suorittamaan. Muutama juttua silti haluan saada vielä loman aikana valmiiksi, sori vaan :D
Kummeista
Me emme kuulu kirkkoon. Silti lapsillamme on "kummit", tai miksi niitä nyt ikinä haluaakaan nimittää. Joku syvemmin uskossa elelevä joskus menetti hermonsa siitä, että tällaisten "pakanalasten" kohdalla puhutaan kummeista, kun kummit ovat kirkon juttu. Minä en koskaan ole nähnyt tässä ongelmaa. Meillä kummit toimivat lapsen rinnallakulkijana ja ystävänä. Kummi on lapselle yksi ylimääräinen läheinen aikuinen, jonka kanssa toivomme lapsen luovan erityisen suhteen. Voisihan toki kummin sijasta sanoa vaikka "ystävä" tai joku muu, mutta oikeesti, mitä hiton väliä? Jos tämä kummi-nimitys nyt jonkun sielunelämää haittaa, se on voivoi!
Olemme jo tavallaan päättäneet, keitä kummeiksi haluamme. Yhtä heistä jo kysyinkin ja suostumuksen tehtävään sain. Päädyimme lopulta siihen, että haluamme kaksosille omat kummit. Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että molemmilla olisi samat kummit, mutta poikamme ovat yksilöitä! Aivan varmasti tullaan riittävästi puhumaan "kaksosista". He joutuvat käyttämään samoja vaatteita, saavat varmasti lahjaksi samanalaisia leluja ja monessa muussakin yhteydessä heidän ikään kuin liitetään yhdeksi. Siksi haluamme, että kummit ovat omat. He ovat kuitenkin omat itsensä, omat persoonansa ja tarvitsevat yksilöllisiä asioita, vaikka olisivat identtisetkin.
Olemme siis päättäneet ainakin yrittää sellaista, että molemmilla lapsilla olisi kolme kummia. Mahdollisesti yksi pariskunta ja yksi muu meille tai jommalle kummalle läheinen henkilö. Katsotaan, suostuvatko kaikki ajattelemamme henkilöt kummeiksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti