Kaiken kaikkiaan viime viikko meni kuitenkin ihan hyvin ja sain monta asiaa hoidettua. Ongelmat alkoikin sitten viime viikonlopun aikaan. Supistuksia tuli tiheämmin kuin ennen ja olo oli jotenkin todella raskas. Pienikin ponnistelu tuntui liian raskaalta ja olisin halunnut vain nukkua tai maata. Selässäkin alkoi tuntua viikon toimistotuolilla istuminen. Liitoskivuista puhumattakaan.... Edellisissäkin raskauksissa liitoskivut ovat olleet loppuaikana kovia, mutta nyt kaksosraskaudessa nekin ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Yöllä herää joka kerta kun kääntää kyljeä, esim maton suoristaminen toisella jalalla aiheuttaa hirveän kivun, kenkiä laittaessa jalan nostaminen on kauheaa... Ja kipu ei todellakaan ole mikään pieni vihlaisu vaan tuntuu, kuin luu oikeasta katkeaisi keskeltä.
No, eilen päivän aikana supistelu muuttui entistä tiheämmäksi. Edelleen supistukset olivat melko kivuttomia, mutta kuitenkin ikävän tuntuisia ja kestivät pahimillaan minuutinkin kerrallaan. Supistuksen aikana hengittäminen on vaikeea ja hikikarpalot kohoavat otsalle. Lopulta supistelu jätti paineen tunteen alavatsalle. Sain kyllä nukuttua ihan hyvin panadolin voimalla ja uskoin, että yön lepääminen parantaisi tilanteen. Toisin kuitenkin kävi.
Lähdin töihin tänään kun olo oli ihan ok. Hyvin äkkiä kuitenkin selvisi, ettei supistelu ollutkaan loppunut. Seurailin supistuksia jonkun aikaa, mutta päätin ottaa yhteyttä neuvolaan siinä vaiheessa kun tuli supistus, joka tuntui selän puolella ja oli selkeästi kipeämpi kuin edelliset. Neuvolan terkka ajatteli, että varaa minulle lääkäriajan huomiselle terveyskeskukseen. Päätin kuitenkin, että haluan kuulla toisen mielipiteen ja soitin vielä äitiyspolille. Siellä oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että näytille pitää lähteä etenkin kun on kyse kaksosraskaudesta, joka on jo sinänsä riski ennenaikaiselle synnytykselle.
Lähdin kesken työpäivän tarkastukseen. Odotella ei onneksi tarvinut pitkään, vaan pääsin noin 5min istuskelun jälkeen lääkärille. Kohdunkanavaa oli jäljellä reilusti ja se oli hyvin edelleen kiinni, eli onneksi supistukset eivät olleet tehneet mitään tuhoa. Lääkäri otti kuitenkin kaksi erilaista liuskatestiä, toisen tarkastaakseen onko lapsivettä tihkunut ja toisella mitattiin jokin proteiiniarvo. Lapsivesitesti oli puhdas negatiivinen, mutta proteiininäyte oli puolestaan positiivinen. Kysyin mitä se sitten tarkoittaa johon lääkäri vastasi "se on tällainen testi joka positiivisena saattaa kieliä mahdollisuudesta ennenaikaiseen synnytykseen". Kyllä siinä hetkeksi meikäläisen hymy hyytyi, mutta lääkäri lohdutteli, ettei se yksistään kerro välttämättä mitään kun kohdunkaulan tilanne on edelleen ihan hyvä.
Saikkua kuitenkin napsahti heti kaksi viikkoa, eli siihen saakka, että pääsen seuraavaan ultraäänitutkimukseen. Kolmesta jäljellä olevasta työviikosta siis napsastiin kaksi pois. Vuodelepoa ei määrätty, mutta kuulemma kaikki ylimääräinen ponnistelu on nyt jätettävä pois ja lasten hoitamiseen olisi hyvä saada apukäsiä, mutta se asia on onneksi jo oletettavasti ratkaistu. Saa nähdä kuinka paljon alkaa jalanpohjat polttaa, kun minun (ikuisen häärääjän) on oikeasti pakko ottaa rauhallisesti. Kun olen kotona, minun on äärimmäisen vaikea olla siivoamatta tai tekemättä jotain...
Joo, sinänsä ihan kiva saada levätä kun töissä istuskelu tuntuu niin raskaalta, mutta minulla on ihan oikeasti sellaisia töitä mitä minun pitää tehdä. Sain onneksi sovittua, että teen kotoa käsin jotain pakollisia juttuja. Lähinnä pidän niin tärkeänä minun tulevan sijaiseni perehdyttämistä, että haluan hoitaa oman osuuteni perehdytyksessä huolella. Aion siis käyttää tämän kaksiviikkoisen perehdytyksen kirjoittamiseen ja työvuorolistan tekemiseen.
Ultrassa tänään kaikki oli muuten ihan hyvin. Pojat olivat taas vilkkaita ja kasvaneetkin hienosti. Molemmat painavat nyt hieman yli 500g. Mitat olivat hyvät, lapsivettä oli riittävästi ja kaikki vaikutti olevan hyvin. A vauva eli herra Ryty on perätilassa potkimassa virtsarakkoa ja kohdunkanavaa ja B, eli Jumperi on nyt kääntänyt päänsä alaspäin. Toivotaan, että positiivinen liuska olisi vaan ihan jotain vaaratonta. Pitää kuitenkin seurailla näitä supistuksia, joita siis tulee edelleen. Kyllä pienten nyt pitäisi jaksaa pysytellä mahassa vielä ainakin kaksi kuukautta, jotta olisi paremmat edellytykset selviytyä mahan ulkopuolella. Lääkäri kertoi, että jos supistelu jatkuu aktiivisena vaikuttaen kohdun kanavaan tai tilanne jotenkin muuten muuttuu huonompaan, minut viskataan TYKS:iin. Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä tästä rauhoittuu...
Mun ihanat mieheni
Mies on ollut myös sairaslomalla murtuneen kylkiluunsa vuoksi. Olen ilolla seurannut, kuinka nuo pienet pojat ovat luoneet entistäkin vankempaa suhdetta isäänsä. Mies on tehnyt aina paljon töitä ja pojat ovat olleet yleensä päivät hoitopaikassa ja illat minun kanssani. Se, että he ovat saaneet viettää isän kanssa aikaa, on ollut enemmänkin kiva poikkeus. Nyt he ovat saaneet olla isin kanssa paljon enemmän ja sen kyllä huomaa.
Kävin viikonloppuna poikien kanssa kaverin luona ja mökillä. Molemmilla kerroilla kun palasimme kotiin, pienempi 2-vuotias huusi heti jo kotipihassa autossa "IHIIII IHIII!" ja vanhempi huusi iskää. Kun kerroin, ettei isä nyt olekaan kotona, siitä seurasi valtava poru molemmilta. Illalla nukkumaan mennessä alahuulet väpätti kun isi ei ollut peittelemässä. Ehkä hälyttävin merkki oli se, että molemmat pojat sattuivat näkemään yöllä painajaista ja huusivat isiä. Anteeksi mitä?! Tähän päivään saakka se on ollut äiti, jonka pitää tulla lohduttamaan. :D Mutta ihanaa. Ihanaa, että heillä on tuollainen isi jota kaivata ja joka heidän kanssa touhuaa, rakastaa ja huolehtii.
Vieläkään en päässyt kirjoittamaan hankinnoista... Enkä saanut aikaiseksi laittaa kivoja kuvia... No, ehkä jo seuraava teksi käsittelee sitten niitä hankintoja :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti