Lomalla viimeinkin....
Minulla alkoi kesäloma. Tai no virallisesti olen vapaapäivällä vielä tämän päivän. Tai no oikeasti joudun vielä huomenna tekemään pari työjuttua, mutta tällaista tämä joskus on. Kun sitoutuu vastuutehtävään, on pakko joskus joustaa omasta vapaa-ajastaan. Onneksi kuitenkin tämän lyhyen johtajapestini aikana en kovin monesti ole joutunut vapaapäivillä uhraamaan ajatuksia töille. Ja huomisen viimeisen työtehtävän jälkeen olena kolme viikkoa lomalla palaten työpöydän äärelle vasta 27.7.
Olimme suunnitelleen tekevämme kesälomareissun perheen kanssa Korkeasaareen. Huvipuistot ovat hirmu kalliita, eikä mielestäni maksa vaivaa lähteä sellaiseen, kun etenkin tuolle kaksivuotiselle ei niissä paljoakaan tarjontaa ole. Lisäksi molemmat lapsemme rakastavat eläimiä ja ovat niistä hyvin kiinnostuneita. Mutta enpä tiedä onko enää kovin realistinen ajatus lähteä sinne, vedoten tämänhetkiseen vointiini.
Tämän hetken voinnista
Sinänsä voin ihan hyvin. Yllätyksekseni vielä ei ole ollut kovinkaan paljoa ongelmia selän kanssa. Päänsärkyäkään ei enää ole jatkuvasti, vaan se ilmaantuu lähinnä silloin, kun olen nukkunut syystä tai toisesta yön todella huonosti. Ei ole juurikaan pahoinvointia, närästystä tai supistuksia. Ihmeellistä, että tässä vaiheessa edellisissä raskauksissa olen kärsinyt runsaista harjoitussupistuksista, mutta nyt niitä tulee vain kovemman rasituksen yhteydessä muutama ja siinä se. Välillä illalla kun käyn nukkumaan ja kaksoset vetävät iltajumpaa, saattaa tulla yksi tai kaksi supistusta. Olin varautunut paljon pahempaan, mutta hyvä näin!
Se, mikä sitten taas vaivaa suunnattomasti, on jatkuva raskas olo, vetämättömyys, väsymys ja voimattomuus. Pidemmät kävelymatkat ovat pahimpia...Tuntuu kirjaimellisesti siltä, että kaksoset imevät minusta kaiken energian. Tekisi mieli vain maata aurinkotuolilla tai sohvalla ja antaa maailman pyöriä vauhdillaan siihen saakka, että on aika saattaa pienet maailmaan. Hemoglobiinini oli laskenut, mutta luulisi tuonkin jo korjaantuneen rautatableteilla. Tuskin siis johtuu siitäkään.
Ärsyttävää, että tämän vaiheen pitäisi muka olla sitä "energistä raskausaikaa", mutta minulla tämä vaihe on kyllä ollut kaikkein uuvuttavin. Tunnen vauvojen kasvavan jatkuvasti, painopisteen muuttuessa meinaan horjahtaa nopeissa liikkeissä kumoon, alavatsalla tuntuu painetta. Herään nälkään keskellä yötä kun en saa syötyä valtavaa määrää päivän aikana, joka olisi suositeltavaa. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa nivustyrä, joka kipeytyy aina kävellessä, vaikka pitäisin vyötä, joka helpottaa kipua.
Vauvojen vointi
Olen alkanut tuntea liikkeet hyvin selvästi. Ne tuntuvat mahan päältä ja näkyvätkin, jos sattuu oikeaan aikaan katsomaan. Totesin jo edellisessä raskaudessa, että kuopus oli mahassa hyvin erilainen kuin esikoinen. Ja taas kerran huomaan, että nämäkin ovat erilaisia verrattuna edelliseen. Vaikka vauvoja on kaksi, he tuntuvat hirmu rauhallisilta ja vähälikkeisiltä. Asiaan voi tietysti vaikuttaa se, jos vauvat sattuvatkin olemaan vielä kovin pienikokoisia tai jos istukka tai istukat ovat etuseinässä vaimentamassa iskuja. Mutta silti.. Tunnen liikkeet, mutta niitä tulee vähemmän ja ovat vaimeampia kuin edellisen vauvan iskut. Esikoinen oli vipeltäjä, joka mätki ja potki jatkuvasti, kuopus puolestaan kumautteli harvoin, mutta Todella voimakkaasti.
Olen kuunnellut edelleen silloin tällöin dopplerillani sykkeitä. Toisella syke on viimeaikoina ollut noin 145 ja toisella 130, mikäli olen tulkinnut oikein. Nyt on kovin vaikea löytää ja erottaa sykkeitä toisistaan, kun sykettä kuuluu koko mahan alueelta. Oikeastaan ihan sama mihin kohtaan dopplerin laskee, niin jonkun vauvan syke sieltä kuuluu joko vaimeana tai todella voimakkaana sekoittuen minun omaan ja varmaan toisenkin vauvan sykkeeseen.
Niin hullua kuin se onkin, minua stressaa ja huolestuttaa välillä se, etten enää tunnista sykkeitä kunnolla. Vaikka siis sykettä kuuluu joka paikasta. Mietin, onko molemmilla kaikki hyvin, kun en tiedä mikä syke kuuluu kenellekin. Sen tiedän, että toinen vauvoista ainakin on pää alaspäin ja tiedän suunnilleen missä kohtaa hän on. Tiedän tämän siitä, että yksi selkeämpi syke löytyy alavatsalta ja tunnen, että sykkeen omistajalla on pää tulokulmassa ainakin nyt toistaiseksi.
Jänniä aikoja...
Huomenna on täynnä 19 viikkoa. Enää vajaa kaksi viikkoa rakenneultraan, jossa toivottavasti saamme tietää sukupuolet ja kuulemme, että molemmilla on kaikki hyvin. Jännitys on kaksinkertainen, koska jännitettävää on kahden edestä. Pitää löytyä kaksi toimivaa sydäntä, kahdet kehittyneet aivot ja sisäelimet, kaksi oikean painosta ja oikean mittaista vauvaa. Hui! Noiden rakenteellisten asioiden valossa sukupuolet ovat täysin toissijaiset. Ultrat tekee aina kätilön sijaan lääkäri, kun kyseessä on kaksosraskaus.
Rakenneultran jälkeen aloitamme vaate- ja muut hankinnat vielä ahkerammin. Tähän mennessä olemme hankkineet vasta turvakaukalot, rintareput ja auton :D Ostimme 7-paikkaisen auton, jotta mahdumme kaikki kyytiin tulevaisuudessa. Olen puntaroinut viimeaikoina hirveästi, pitäisikö minun ostaa vielä toisetkin vaunut tämän hetkisten sisarusrattaiden lisäksi, vai hankkia niihin pelkät kantokassit. Noissa, jotka minulla jo on (Britax b-dual-merkkiset) , vauvat matkustavat ikäänkuin päällekkäin. Jotenkin ne tuntuvat hankalilta, vaikka erinomaiset reissuissa varmasti ovatkin. Niihin saa turvakaukalot kiinni ja ne menevät pieneen tilaan, mutta nukuttamiseen eivät enää olekaan niin kovin kätevät... Hirveitä ongelmia :D
Lisäksi pitää tietysti ostaa kaikkea pientä, tuhatmiljoonaa vaippaa ja tuttipulloa, tuhatmiljoonaa tuttia, hoitopöytä, tuhatmiljoonaa puklurättiä ja kosteuspyyhepakettia, tuhatmiljoonaa bodyä... Lämpöpussit ja mitä vielä... Voivoivoi. Noh, palaan niihin varmaan sitten seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti