"Parisuhde on toisen vikojen sietämistä". "Parisuhde on luopumista omasta itsestään tai ainakin osasta siitä". Näitä "viisauksia" olen kuullut aikojen saatossa... Totuuden siemen lienee siinä, että kun on parisuhteessa, ei voi aina tehdä mitä huvittaa ja tarvii ottaa toisenkin mielipiteet huomioon. Pitää oppia sietämään toisen vajavaisuutta ja antaa anteeksi se, ettei se toinen ole samanlainen kuin sinä itse. Ja onneksi ei olekaan. Silloin ei mistään tulisi yhtään mitään.
Missä mielestäni menee vikaan?
Uskon, että monen parisuhde kaatuu siinä kohtaa, kun toinen osapuoli ei muutu joksikin, miksi halutaan tämän muuttuvan, sen toisen pienet viat alkavat ärsyttää ja toinen ei ymmärrä mitä Minä tarvitsen. Suurin tunteen palo on hiipunut, ei enää perhosia vatsassa, päivät täyttyvät arkisista asioista; kodinhoidosta, töistä, lastenhoidosta... Hauska yhteinen aika on enää satunnaista ja harvinaista, mutta tässä vaiheessa kultaakin kalliimpaa. Kun kokee sen ahaa-elämyksen, ettei sen toisen pidäkään muuttua, sen ei tarvitse olla samanlainen kuin minä ollakseen yhtä hyvä ja arvokas kuin minä, sen ei tarvitse olla täydellinen ja itsessäkin on vikoja, silloin ollaan mielestäni asian ytimessä. Silloin puhutaan siitä rakkaudesta, joka kantaa mahdollisesti läpi elämän, jos sitä siis haluaa.
Miksi me olemme edelleen yhdessä?
Olemme olleet melko myrskyisä pari. Itse olen tuuliviiri, temperamenttinen rääväsuu, riidellessä kamala ja kylmä, tahallaan loukkaava haahka. En tiedä itsekään mitä haluan, kunhan haluan. Kun riitelen niin haluan riidellä. Haluan, että louskutamme leukoja toisillemme ja selvitämme asiat samantien. Tämä ei kuitenkaan juuri koskaan toteudu. Mieheni nimittäin puolestaan on hiljaista sorttia. Hän yleensä poistuu tilanteesta kun alan nalkuttaa ja haastaa riitaa. Pitää mykkäkoulua, vaikka kuinka koetan haastaa sanalliseen taistoon. Olemme todellakin valtaosassa asioita vastakohdat, ehkä siksi viehätämmekin toisiamme.
Näkemykseni sukupuolirooleista
Olemme löytäneet yhteisen sävelen. Pidän tietystä rooleista kotona ja parisuhteessa. Minä haluan olla tietyissä asioissa nainen, haluan olla se, joka päättää miten kotia hoidetaan. Haluan, että voimme tehdä työnjaon niin, että minä siivoan ja mies menee lasten kanssa pelamaan jalkapalloa. Minä hoidan lapset niin mies menee tekemään lumityöt, vaihtamaan autonrenkaita, korjaamaan jotain mikä on rikki jne.
Vaikka pidän tasa-arvoa miesten ja naisten välillä hyvin tärkeänä, en kiellä, etteikö tietyt asiat luonnistu yleensä paremmin naiselta ja toiset taas mieheltä, noin niinkuin yleisesti. Jo pelkästään fyysinen olemus sen kertoo, mies on Yleensä voimakkaampi kuin nainen ja nainen puolestaan esimerkiksi imettää, se nyt vain on fakta. Toki on autonasentaja-naisia ja päiväkotitätimiehiä, poliisi-naisia ja kampaajamiehiä ja saa ollakin. Mutta jokaisen on saatava ottaa vastuu niistä asioista, joissa on vahvimmillaan, kunhan vastuut jakautuvat tasaisesti. Eikä saa olla uusavuton ja kieltäytyä jostain työstä vain sillä verukkeella, että "kun olen nainen ei minun tarvitse vaihtaa lamppua" tai "ei, koska olen mies en voi opetella käyttämään pyykkikonetta".
Yhteiset ajatukset ja harrastukset
Kun teemme jotain yhdessä, kun meillä on vapaata aikaa, meillä on aina kivaa. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja yhteisiä kavereita. Pidämme taiteista, pidämme musiikista. Teemme ja soitamme musiikkia. Nautimme musiikinkuuntelusta sohvalla ja baarissa juhlimisesta. Pidämme eläimistä, pidämme matkustelusta... Kannatamme samoja arvoja. Se on hyvin tärkeää. Teemme samaa työtä. Vaikka olemme niin erilaiset, on jotain perustavaa laatua olevaa, jossa olemme hyvin samanlaisia. Haluamme esimerkiksi kasvattaa lapset samalla tavalla. Olemme lähes kaikesta samaa mieltä, mitä tulee lasten kasvatukseen.
Olimme Tuska-festivaaleilla viime viikonloppuna. Minä istuskelin retkijakkaralla suurimman osan ajasta kun mieheni oli lavan edessä riehumassa. Kävimme baarissa festaripäivän päätteeksi, jossa minä join kahvin ja mieheni jotain muuta. Kun lähdimme kohti hostellia, kävelimme Helsingin rautatieaseman ohi taksitolpalle. Rautatieaseman edustalla kuhisi jos jonkinlaista tallaajaa, kuka minkäkin aineen vaikutuksen alaisena. Mieheni piti kättä ympärilläni ja totesi hieman hämmentyneenä, että hänellä on jostain syystä nyt hirveä suojeluvietti. (Mieheni ei siis todellakaan yleensä ole mitään rähisevää riitapukarisorttia, päinvastoin..) Hän tarkkaili ympäristöä ja piti minusta huolta, vaikkei mitään hätää minulla ollutkaan. Totesimme yhdessä, että tämä johtuu varmasti siitä, että kannan nyt sisälläni hänen jälkeläisiään.
Minusta oli siinäkin tilanteessa niin ihanaa saada olla nainen, vaimo. Nainen, josta mies pitää huolta. Se tuntui hyvältä ja oikealta, enkä kokenut siinäkään todellakaan mitään epätasa-arvoista tai heikkoutta, häpeää siitä, että olen "avuton nainen". Kaiken kruunasi se, että mies totesi perille päästyämme pitävänsä mahastani ja siitä miltä näytän, vaikka itse koenkin tällä hetkellä olevani jättimäinen monsteri.
Meillä oli aivan mielettömän kiva viikonloppu. Ja rentouttava! Sain pitkästä aikaa nukkua aivan rauhassa kaksi yötä, se oli ihanaa.
Jokaisen ajatusta parisuhteesta, tyyliä elää ja olla yhdessä kumppaninsa kanssa pitää kunnioittaa. Joissain perheissä nainen tekee kaikki "naisten työt" ja mies pieree sohvalla. Toisessa perheessä nainen pieree sohvalla kun mies siivoaa. En missään tapauksessa ajattele, että parisuhteen pitäisi olla tietynlainen toimiakseen. Uskon, että kun kunnioitus puolisoa kohtaan on molemminpuolista, arvostaa toisen mielipiteitä, antaa tilaa toiselle olla yksilönä se mikä on ja tukee toista vaikeissa elämäntilanteissa, silloin päästän pitkälle oli työnjako arjessa mikä hyvänsä.
Hyvä parisuhde kuuluu kaikille!
Ei unohdeta nyt sitäkään, että perhe ja parisuhde ovat aivan yhtä täydellisiä ja vanhemmat täysin yhtä päteviä olemaan roolimalleina ja kasvattajina lapsilleen, oli sukupuoli sitten mitä hyvänsä. Tässä tekstissäni kirjoittelin vain ajatuksiani meidän parisuhteestamme ja yleisesti sukupuolirooleista heteropariskuntien välillä. Tiedän, että samaa sukupuolta olevat löytävät suhteessa omat paikkansa aivan samoin silloin kun parisuhde toimii. Jokaisen pitää löytää oma tapansa olla puolisona ja samalla yksilönä parisuhteessa. Oppia kunnioittamaan, sietämään ja vaatimaan näitä kahta myös toiselta osapuolelta. Löytää oma tapansa olla onnellinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti