Tämän hetken tunnelmia ja suunnitelmia

Huomenna on lastemme ensimmäisen serkun, minun ensimmäisen kummipoikani, ensimmäisen sisaruksen lapsen ristiäiset. Minun on määrä esittää siellä yksi kappale, jota on tänään sadepäivän kunniaksi tullut renkuteltua. Toivottavasti tulee riittävän hyvä esitys... Soittelen siis kitaralla ja laulan. Olen esiintynyt jos jonkilaisissa kissanristiäisissä. Pidän esiintymisestä, ei siinä mitään. Kuitenkin esiintyminen on silloin vielä hauskempaa, kun on oikeasti ollut aikaa harjoitella... Olisi vähän varmempi olo esiintyä, mutta näin se tuntuu menevän aina nyt kun on lapsia. Joka kerta viimeistelen juuri ennen esitystä esitettävää materiaalia, koska kotona harjoitellessa yleensä "joku" huutaa "äiti lopeta jo, mä en jaksa kuunnella!" tai joudun kiiruhtamaan riitelevien lasten väliin aina kesken kappaleen.. Toistaiseksi esitykset ovat ajanpuutteesta, ja musisointiani terrorisoivista lapsista huolimatta menneet ihan kivasti :)

Pitääkö pian pukeutua perunasäkkiin?

 

Sain tänään äidiltäni vaatteita. Ihan siis oikeasti.. Äidiltäni :D Olen menettänyt tässä viimepäivinä taas hermojani. Tällä kertaa siksi, että en mahdu mihinkään vaatteisiini. Juuri viikko sitten pidin vielä ihan helposti muutamia isompivyötäröisiä farkkujani. Nyt on aivan turha toivo vetää ylle yhtään mitään omia vanhoja vaatteitani. Kuljen siis seuraavan puolivuotta äitini tunikoissa, koska olen liian pihi haaskaamaan rahaani äitiysvaatteisiin ja mekkoja ja tunikoita en juurikaan omista. Kirppiksiltäkään ei tälläiselle rimppakintulle löydy ikinä mitään. Hädintuskin löysin kaupasta uutena riittävän pitkät housut. Tasan yhdet mammapöksyt olivat mulle sopivat koko kaupan tarjonnasta.

Vauvojen kuulumisia

Vauvat ovat siirtyneet mahassa ylemmäs. Tiedän tämän siitä, että olen hyvin ahkera dopplerin käyttäjä. Edelleen sykkeet ovat aivan saman taajuisia, ja syke heillä on noin 155-160. Se on hieman laskenut tässä parin viikon aikana. Saletisti ovat samaa sukupuolta kun on sykkeet täysin samat.... Ehkä sitten dopplerin käyttäminen vähenee, kun liikkeet alkavat tuntua paremmin useita kertoja päivässä. Nyt on helppo tuolla vehkeellä tarkastaa, että kaikki on kunnossa. Liikkeitä tunnen pari kertaa päivässä, mutta edelleen ne ovat kovin hentoisia ja pieniä pyörähdyksiä.

Lastenhuonejuttuja

Yläkerta saatiin jo melkein kuntoon. Lapset ovat nukkuneet nyt jo viikon verran uudessa kerrossängyssään. Ensimmäiset yöt minä tai mieheni nukkui lasten kanssa. Nyt he nukkuvat toista yötä kahdestaan huoneessaan ja minä nukun viereisessä huoneessa valmiudessa rauhoittelemaan, jos tulee pahoja unia tai muuta levottomuutta. Aika hyvin he silti ovat sopeutuneet uusiin nukkumajärjestelyihin. Kuopus on nyt viimein luopunut tutistaankin. Tutin pois jättäminen kävi lopulta yllättävän kivuttomasti. Odotimme katastrofia, sillä kuopus on ollut sellainen tuttimaakari, ettei tuttia olisi saanut ottaa häneltä pois ikinä, edes päivisin. Taisimme tuurilla osua sellaiseen vaiheeseen, että hän oli valmis olemaan ilman tuttia.

Saimme siis kalustettua lasten huoneen ja koottua heille sängyn. Vielä olisi projektina lelulaatikoiden ja vaatekaappien läpi käyminen. Olen tässä viikon aikana todennut, että puolet molempien poikien vaatteista ovat hihoista ja lahkeista lyhkäisiä. Miksi sen pitää aina mennä niin, että kaikki vaatteet jäävät pieneksi kerralla? :D Nyt pitääkin miettiä vaateita läpi käydessä, mitä kannattaa heittää kierrätykseen ja mitä säästää. Olen antanut lähes kaikki pienet vaatteet pois, kun ajatus oli, ettei näitä lapsukaisia enempää tulisi... Jos saisi sitten säästettyä joitain vähän isompia. Kyllä niillekin käyttöä tulee sitten kun kaksoset kasvavat (mikäli ovat poikia, kuten olen tässä viime aikoina ajatellut). Vielä kun olisi yksi ylimääräinen varastohalli mihin nämä kaikki vaatteet ja muut systeemit saisi laittaa odottamaan aikaansa....

Lelujakin on taas kertynyt aivan liikaa... En käsitä mistä niitä aina tulee! Sitä paitsi lelulaatikot ovat täynnä vanhoja muovipurkkeja, muttereita, pahvilaatikoita, vessanpaperirullia ja kaikkea ihme sälää, jota lapset laatikoihinsa jemmaavat. Kun ne on niitä kivoimpia leluja... Yhdet suosikit ovat ehdottomasti ollet rintaliivien irrotettavat toppaukset. Ne voivat olla pieniä tyynyjä, ne voivat olla siivet, lettuja, hattuja tai ihan mitä tahansa. Niin että kannattaako niitä leluja edes ostaa kun hauskempi on leikkiä mamman tissiliivien osilla ja pahvirullilla?

Kunto rappeutuu hiljalleen, ei ole paksuksi tulemista!

Olemme lähdössä festareille kesäkuun lopulla. Suuntana Tuska festivaalit, kuten tässä on jo tavaksi ehtinyt muodostua. Ikävää on, että juuri festarien aikaan taas on kuopuksen synttärit. Onneksi ne voi juhlia vähän eri aikaan, mutta jotenkin huono omatunto kalvaa siitä, että en ole tuolloin kotona. Eihän tuo muksu siitä välitä, mutta silti. Saapa nähdä, mitä tulee minun festarien viettämisestäni tällä kertaa.

Kahtena edellisenä päivänä olen kävellyt pidemmän matkan; eilen isossa kauppakeskuksessa ja tänään Prismassa. Kävely on alkanut vajaan puolen tunnin päästä tuntumaan todella ikävältä. Mahan pohjalla on alkanut tuntua kamala paine, joka on poistunut vasta makuuasennossa. Istuminenkaan ei ole auttanut. Lisäksi edellisessä raskaudessa puhjennut nivustyrä on tullut taas minua iloisesti tervehtimään kipunineen kaikkineen. Festareilla tiettävästi kävellään paljon ja seisotaan katsomassa keikkoja. Kai mä kannan sitten jotain mammutinkestävää retkijakkaraa olalla ja istun 20 metrin välein. Mutta ei se mitään koska näille festareille on pakko päästä!

Maanantaina pääsen viimein fysioterapeutille kyselemään ohjeita selän kunnon ylläpitämiseen. Aion kysäistä myös tuosta riivatusta tyrästä, miten sen kanssa pystyisi elämään koko tämän loppuraskauden. Toivottavasti tulee antoisa käynti ja saan kunnon jumppaohjeet, mahdollisesti jonkun selkätuen ja vaikka jonkun tyrävyön. Olen varmaan upean näkönen leidi tukieni kanssa, oikeen kunnon transformeri. Äkkiä hakemaan jättiläisrobotin roolia jostain ö-luokan leffasta!

Ei mulla muuta, öitä!