Lääkäreitä tapaamassa

Toissayönä kylkeäni alkoi pistää. Tai kiristää.. Tai no, se tuntui todella inhottavalta. Kipu oli kylkikaaressa ja se säteili myös alaselkään. Päivän mittaan kipu yltyi ja lopulta päätin soittaa neuvolaan kysäistäkseni, pitääkö tästä huolestua vai ei. Neuvolan terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että parempi lähteä päivystysajalla terveyskeskuksen lääkäriä tapaamaan, sillä munuaisessa saattaa olla jotain häikkää.

Lähdin kesken työpäivän käymään lääkärissä. Lääkäri tutkiskeli kaikki perusjutut ja kuunteli vauvan sykkeet. Kerroin kivun jo vähentyneen huomattavasti ja enää kipu oli jatkuvaa ja lievää eikä pistävää ja kovaa kuten se aiemmin oli. Lääkäri kirjoitti kuitenkin varmuuden vuoksi lähetteen keskussairaalaan. Lähetteessä luki jotain "kovasta kivusta" joka on kestänyt kaksi vuorokautta. Eli vähän oli liioteltu, mutta kai lääkäri ajatteli, että niin minut tutkittaisiin huolellisemmin. 

Päivystyksestä minut ohjattiin uuteen lasten- ja naisten taloon. On muuten äärimmäisen hienoa, että Pori on vihdoin saanut hyvät puitteet lasten ja naisten, erityisesti synnyttävien ja raskaana olevien äitien hoitamiseen. Henkilökuntakin oli oikein ystävällistä. Kuuntelin odotustilassa, kun minua nimitettiin henkilökunnan huoneessa "geminiksi". "Juu hän on gemini, kovissa selkäkivuissa". Mietiskelin mielessäni nolona, että tekisi mieli mennä sanomaan, että voin jo huomattavasti paremmin. Ja tuo geminiksi nimittäminen oli jotenkin jännää. Kaikki kaikkialla puhelivat "se gemini".

Pääsin ensimmäiseen tutkimukseen melko nopeasti. Lääkäri tutki vauvojen voinnin. Molemmilla oli kaikki hyvin. Ja luulen nähneeni toisen jalkovälissä miehekkäät vehkeet, mutta siitä ei sen enempää lääkärin kanssa keskusteltu :D Kerroin heti lääkärille, ettei kipu ole enää mitenkään valtavaa ja tulee välillä vain aaltomaisena, jonka jälkeen katoaa. Hän painotti, että on hyvin tärkeää olla tarkkana etenkin riskiraskauksissa kaikkien vaivojen suhteen. Hän kirjoitti minulle lähetteen seuraavaan ultraäänitutkimukseen, jossa ultrattaisiin munuaiset ja jotain muuta. Epäili jotain virtsa- tai munuaiskiveä tai sitten munuaisaltaan laajentumista (tai tälläisistä muistan hänen jotain maininneen). Tulehdusarvokin oli vähän koholla.

Odottelin mukavat kolme tuntia ultraan pääsyä. Kello oli kuusi, ja olin syönyt viimeksi klo 12.30. Syön muutenkin kuin hevonen tällä hetkellä, joten nälkä alkoi olla jo suoraastaan jäätävä. Sain armollisesti henkilökunnalta banaanin, kun kävin pyytämässä panadolia alkavaan migreeniin. Panadolin määräämiseen olisi tarvittu lääkärin lupa, banaanin sai "ilman reseptiä" ja anomusta :D Viimein pääsin ultraan, jossa hieman erikoinen lääkäri tutki laitteella kaiken tarpeellisen. Hän totesi muun muassa, että "jos et tiennyt, niin raskauteen voi kuulua kaikenlaisia venytyskipuja. Vauvasi on tosin niin pieni, ettei tämä missään nimessä voi olla vielä sellaista.. Mutta kuitenkin tämä voi olla sellaista venytyskipua". A: Vauvoja on kaksi ja venytyskipuja on ollut jo pitkään, B: minä tiedän mikä on venytyskipu, olen kolmatta kertaa raskaana toisin kuin sinä, C: jos tämä ei voi olla venytyskipu ja se voi olla venytyskipu kuitenkin, en ymmärrä mitä tarkoitat.

No, missään ei ollut mitään vikaa. Pääsin pois ultrasta ja menin tarkkailuhuoneeseen makaamaan päänsärkyisenä ja nälkäisenä vielä 1,5 tunniksi, kunnes viimein pääsin lääkärille vielä käymään. Hän varmisteli haluanko lähteä kotiin ja pärjäänkö kotona. Tottakai halusin jo kotiin. Hän kysyi tarvisinko sairaslomaa huomiseksi, kun olisi hyvä levätä ja tarkkailla vointia kun kyseessä on geminiraskaus. Ei kiitos, en tarvitse. Kun geminiraskaus on riskiraskaus eikä ole sama kuin yksösraskaus ja gemininä pitää tarkkailla vointia enemmän ja muistaa syödä ja juoda enemmän ja levätä ja sitä ja tätä ja tuota koska gemini.

Lähdin kotiin, söin lautasellisen jauhelihakeittoa ja leipää. Tunnin päästä söin hesen jättiläismäisen aterian.. Ehkä juuri ja juuri siis täytin kalorivajeeni :D

Itse en vieläkään ole missään vaiheessa ajatellut varsinaisesti tarvitsevani yhtään mitään enempää kuin muissakaan raskauksissa. Ehkä lääkäri huomasi hälläväliä-asenteeni ja halusi muistuttaa minua ottamaan huomioon oman vointini. Olen kyllä nyt viime aikoina alkanut huomata joitain ärsyttäviä kehon vaatimuksia, kuten ylimääräisen unen tarpeen, jotkut liikerajoitukset sekä sen, että minun on aivan pakko syödä vähän väliä tai alan voimaan pahoin.

Tänään kävin lisäksi fysioterapeutilla, jolta sain jumppaohjeita. Aloitan huomenna treenaamaan vammaselkääni ahkerammin ja pidän peukut pystyssä, että pääsen vielä kuukauden ja mahdollisesti jopa kahden ja kolmenkin kuukauden päästä vielä kävelemään. Apuvälinelainaamosta pitää hakea selkätuki, jos sellaista on tarjolla..

Mutta siinä tämä ensimmäinen lääkäriepisodi. Näitä tulee olemaan hitosti vielä ja keskussairaalaa tulen taatusti koluamaan monen monituista kertaa. Onneksi nyt oli kaikki hyvin ja hyvä, että tutkivat huolella. Vaikka olisivatkin saanet toimittaa minulle pitsataksin numeron odotustilaan... :D