Olen laiminlyönyt kotityöt. Tai sanotaanko, että olen priorisoinut aikani työpäivien jälkeen nukkumiseen ja lasten kanssa touhuamiseen. Pyykkiä (puhdasta ja likaista), tiskiä, roskia, romua, tyhjiä pulloja, koiran karvaa... Lapsiahan ei tämä siivottomuus ei kiinnosta pätkääkään, mutta itsellä tuntuu järki menevän näiden röykkiöiden keskellä. Nyt kun viimein mulla on vähän vapaata, ei auta muu kuin yrittää saada lapset pois jaloista ja tarttua toimeen. Haaveilen siis illalla kirjoittavani tekstin, jossa olisi kuvia siististä asunnosta. Meillä on oikeastaan aika kiva koti, kunhan lattia on näkyvissä tavarapaljouden keskeltä ja hyllyillä on niille kuuluvat tavarat, eikä likaisia astioita, leluja ja romua.
Sen lisäksi, että koko "lukaali" pitäisi siivota lattiasta kattoon, pitää myös käydä lasten talvivaatteet läpi ja tunkea niitä varastoihin. Oletettavasti toppavaatteita ei enää tarvita, toivottavasti! Muuten patistaisin miehen kanssani töihin, mutta mulla on taas ns. yksinhuoltajaviikonloppu; mies on aamusta iltaan töissä tänään ja huomenna.
Viimeyö oli järkyttävä. Nuoremmalla oli jonkinlaisia vatsavaivoja ilmeisesti, ja hän itki ja kiukutteli koko yön. Herätessä mulla särki taas pää aivan hitosti, mutta tällä kertaa panadol tuntui hieman auttavan pahimpaan särkyyn. Itsensä motivoiminen kotitöihin on äärimmäisen vaikeaa kun on univelkaa ja siirtäisinkin jälleen hommia, jos vain se olisi mahdollista. Tässä katastrofissa se ei vaan enää onnistu. Itsensä motivoiminen kotitöihin on muutenkin mulle vaikeaa sillä mä VIHAAN ja INHOAN siivoamista. Maailmassa mikä tahansa tekeminen on kivempaa kuin siivoaminen! Ennemmin poraan vaikka koko päivän persreikiä puuhevosille, kuin moppaan lattioita tai pesen pyykkiä.
Vuoden alussa tein hienon siivouslistan helpottamaan kodin siisteyden ylläpitämistä. Kyllä, meidän kodissa tarvitaan sellaista demetikoille tai heikkolahjaisille tehtyä muistilistaa. "Maanantai: ota pyykit narulta" jne. Lista toimi jopa 2 kuukautta! Se oli siis oikeasti toimiva systeemi, mutta sitten jotain tapahtui, lapset sairastuivat, itelle tuli joku tauti, ei voinut vähempää kiinnostaa ja listan noudattaminen jäi. Ja tässä on tulos.
Olen miettinyt, että kun tämä kotityöasia tuntuu olevan mulle ja meille nyt jo näin vaikea, että pakko luoda jotain järjestelmiä, jotta jokaiselle löytyy kaapista puhtaat kalsarit vielä sittenkin, kun lapsia on neljä. On pakko tehdä uusi siivouslista ja myös noudattaa sitä. Onneksi kohta on loma sekä mulla että miehellä, niin on aikaa enemmän keskittyä myös tähän meidän kotiin. Pidän siististä kodista ja likaista meillä ei kyllä ikinä olekaan. Tavarat vaan ovat missä sattuu ja paikat rempallaan. Haluan kuitenkin uskoa, ettemme ole ainoa lapsiperhe, jossa vanhemmat käyvät töissä eivätkä jaksa olla työpäivän jälkeen loppupäivää siivoamassa lasten sotkuja, pyykkäämässä ja pyyhkimässä pölyjä. Vaikka se itse siivoaminen on suolesta, se lopputulos on ihana kun tuoksuu puhtaalta ja voi kävellä paljain jaloin lattialla ilman, että jalanpohjat tulee täyteen muruja tai karvoja :D
Mutta pyrin toteuttamaan haaveeni siivoamisesta, kunhan olemme nukkuneet lasten kanssa päiväunet ja olen keksinyt, minne pojat pääsevät muutamaksi tunniksi hoitoon, jotta siivoaminen onnistuu. Kuopus on ollut viimepäivinä sellainen uhmahirviö ja lapset ovat olleet toistensa kurkuissa kiinni jatkuvasti, ettei siivoamisesta tule todellakaan yhtään mitään, jos joudun silmä kovana vahtimaan, etteivät pienet kullannuppuni hakkaa toisiaan pataluhiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti