Buu! Tautia pukkaa.

Ilopilleri-kuopuksemme

Meidän kuopuksemme syntyi kuvainnollisesti keskisormi pystyssä. Sinä yönä kun synnytin, oli järkyttävä ukkosmyrsky. Johtuukohan se siitä? Kyllä se itseäkin kettuttaisi mukavista köllöttelyistä päätyä valtavaan jyskeeseen ja paukkeeseen, jättämättä pois äidin sensuroituja sanoja, joilla kuvaili lastaan tämän tehdessä tietään kohti ihmisten ilmoja. Ensimmäinen viikko tai pari oli autuutta. Pienokainen köllötteli ja tuhisi valtaosan ajasta, ja yrmeästä katseestaan huolimatta oli oikein suloinen pieni enkeli. Eipä aikaakaan kun alkoi rintaraivarit ja muut huudot. Epäilen kuuloni heikentyneen viimeisen kahden vuoden aikana rutkasti. Esikoinen oli todella pieni kun alkoi hymyillä ja naureskella. Toista se oli kuopuksen kanssa. Häntä sai kutittaa ja ilveillä saattoi vaikka kaksi tuntia, mutta vastauksena ilme, joka hyvin selvästi osoitti "mutsi, voitko lopettaa, oot idiootti". Hän oli useamman kuukauden kun suvaitsi vilauttaa pienen hymyn.

Nyt kun päästiin yöhuudoista iki-ihanaan uhmaan, voin kertoa, että tämän katon alla on käyty sellaisia tahtojen taisteluita, että huhheijjaa. Esikoistakin on joutunut opettamaan pääosin pikkuveljen takia pitämään puolensa. Esikoinen kun on hyvin kiltti ja tottelevainen tapaus, jonka kanssa harvoin olemme joutuneet hampaita kiristelemään. Lisäksi hän ajattelee, ettei ketään saa kiusata eikä ketään saa lyödä, edes takaisin. Hyvähän se on tietysti, mutta kyllä puolensa täytyy osata pitää!

Kuopus mätkii, puree, potkii ja heittelee tavaroita päivittäin. Kerran hän halusi välttämättä vessaan hakemaan käsisaippuan leluksi (todella järkevää..), ja ihan oikeasti kannoin häntä lähes tunnin pois vessan ovelta hokien "ei, sinä et mene sinne, ei, et tarvitse saippuaa, ei, nyt loppu, EII!!" Hyödytöntä... Sisua siis piisaa riittämiin, ja uskon, että tästä kaverista ei tule luovuttajatyyppiä aikuisenakaan. Jos tuosta asenteesta säilyy edes murto-osa, ei hänen yli elämässä kyllä kävellä. Korostan siis tässä kohtaa, etten voisi olla ylpeämpi tai rakastaa häntä yhtään enempää, mutta jumal*uta tuo luonne, sen kanssa on meillä vanhemmilla vielä savottaa :D

Tautisen ärsyttävä tauti

Tästä aasinsillan kautta eiliseen iltapäivään. Hain pojat hoitopaikasta ja nostin iloisesti kuopuksen syliin kysellen "miten äidin kullalla meni päivä, ihana nähdä kun äidillä oli niin ikävä". Poika veti kädet puuskaan ja tuijotti minua sen näköisenä, että taatusti jos osaisi puhua, olisi sanonut "haista home." Koetin pussata poskelle ja kyselin mikä nyt kiukuttaa niin poika läppäsi minua nokkaan. Niin että ihana nähdä sinuakin poikani :D. Tietysti asiaan kuuluvasti toruin lasta jolloin alkoi huuto ja kiukuttelu. Automatkalla hän kitisi ja isovelikin huokaili, ettei jaksa enää kuunnella vinkumista. Kun pääsimme kotiin ja häivyin lapseni lähettyviltä tuonnemmas, niin hän vähän rauhoittui. Tyypillistä.. Kuitenkin saimme kuunnella vielä kunnon iltahuutokonsertin ennen nukkumaan menoa. Yön hän oli levoton. Ja yllätys, yllätys; aamulla oli kuumetta.


Jouduin lähtemään ajoissa töistä, jotta mies pääsi puolestaan omaan työvuoroonsa. Tänään harmittaa, että päivä on mennyt sisätiloissa ulos katsellessa. Siellä on niin ihana sää, että lasten kanssa olisi voinut olla pitkään iltaan saakka ulkona touhuamassa. Onneksi kuopus nukkui kevyet 5 tuntia päiväunia, niin ei ole aivan unikiukkuinen eivätkä "seinät kaadu päälle" aivan niin helposti.

Star Wars-hemmo rakensi sukkulan. Laaduntarkastajana karvakuono.

Pojat ovat yllättävän hyvin välttäneet kahnaukset ja leikkineet autoilla ja rakennellut legoja. Ruokakin maistui molemmille hyvin. Tosin kuopus on melkoisen kokoinen isäntä, eikä hänen ruokahaluunsa ihan pienet taudit vaikuta. Hyvä niin. Onneksi hän vaikuttaa nyt jo pirteältä ja uskon, että tauti on piankin ohi. Huomenna vielä joudun lähtemään töistä ajoissa, koska pojat viettävät sairaspäivän kotona. Kunpa tauti ei seuraavaksi tarttuisi esikoiseen, kuten yleensä käy :/

Ps. kanakastike kookoskermalla on älyttömän hyvää!!

Mietteitä raskaudesta

A-vauva

Tänään olen pohtinut taas kaksosten vointia. Tunsin töissä ollessani pienen tökkäyksen mahassa. Se oli ihanaa. Olen siitä saakka miettinyt, koskakohan he alkavat töniä minua kunnolla ja mahdanko tunnistaa kumpi kulloinkin liikkuu. Olen huomannut murehtivani ihan liikaakin sitä, onko molemmilla kaikki hyvin. Olen nähnyt ihan kamalia unia siitä, että minulle tuleekin vain yksi vauva. Toivottavasti neuvolassa terveydenhoitaja pystyy erottamaan kaksi eri sykettä. Sykkeet olivat kyllä täsmälleen saman taajuisia, joka vaikeuttaa varmasti jonkin verran tunnistamista. Lisäksi he ovat vielä seuraavalla neuvolakäynnillä niin pieniä ja niin lähekkäin, että olen skeptinen sykkeiden erottumisen kanssa.

B-vauva

Mietin myös paljon sitä, kumpaahan sorttia sieltä mahtaa tulla. Jotenkin tuntuu, että kun sykkeet ovat niin samanlaiset, he ovat varmaankin samaa sukupuolta. Olen jo alkanut valmistautua ajatukseen, että ehkä sieltä saattaakin tulla tyttö. Unissa joita olen nähnyt, vauva on ollut tyttö. Viimeyönä unessa oli iso, ehkä neljävuotias vaaleatukkainen kiharapää tyttö, joka oli minun lapseni. Jotenkaan en ole koskaan nähnyt itseäni tytön äitinä. En ole ollut lapsena kovinkaan tyttömäinen tyttö, enkä vieläkään koe naisellisuuden olevan vahvuuteni. Lisäksi en ymmärrä yhtään prinsessaleikkejä, nukkeja, draamaa, kiljumista enkä röyhelömekkoja. Se maailma on vaan jostain syystä täysin vieras.

On se silti hauskaa vierailla kavereiden luona, joilla on valloittavia pieniä tyttölapsia. He ovat oikeasti syötävän suloisia ja ihania. Etenkin oma kummityttöni, tuitui <3 Kiva päästä letittämään tukkaa ja ostaa tytöille synttärilahjoja, jotka ovat täysin erilaisia mitä kotiini ostan omille lapsille. En siis ole mikään tyttölapsien vihaaja, älkää käsittäkö asiaa väärin :D En vain tosiaan osaa itselleni kuvitella tyttölapsia, vaikka jos sellaisia saan, olen aivan sikaonnellinen ja alan sitten vain opetella tyttöjen kasvattamista. :) Eiköhän sekin ihan omalla painollaan sitten mene.


Äitini totesi hyvin: "jos sieltä tulee tyttö, sen täytyy olla kyllä joku aivan ihmeellinen Peppi Pitkätossu". Näin minäkin asian ajattelen.