Tuttuja kipuja ja puutarhahommia

Tänään päästiin ulkoilemaan. Juniorin kuume oli jo eilen illalla poissa, ja tänään aamusta saakka poika on voinut mainiosti. Ulkona ajelin nurmikon, lapiolla kaivelin sora-alueilta voikukkanippuja, kaivoin ensin maasta ja sen jälkeen istutin uuteen paikkaan pari pensaan alkua jne. Löysin villivadelman taimen tuolta pihalta! Toivottavasti en puutarha-asioiden keltanokkana onnistunut tuhoamaan koko juurakkoa kun se jotenkin kovin näytti pieneltä kaivettuani sen maasta.....

Kirsikkapuu kukkii viimein

Meillä on tällä hetkellä pihassa kukkien ja epämääräisten rikkakasvien lisäksi kaksi tai kolme punaviinimarjapensasta, valkoviinimarjapensas, karviaista kaksi puskallista, mustaviinimarjaa, kaksi raparperinippua, kahta erilaista vadelmaa, omenapuu, kirsikkapuu, luumupuu ja nyt juuri miehen kanssa tehdylle kasvimaalle istutimme pensasmustikan, teimme mansikkamaan ja kylvimme erilaisia salaatteja. Onpas niitä paljon nyt kun oikein listaksi kirjottaa. Jee! :) Saa herkutella kesästä syksyyn! Vielä kun miehellä olisi aikaa rakentaa uusi kasvihuone myrskyn tuhottua edellisen, saisimme omia tomaatteja. Aiettä ne on niin herkullisia!!

Vähän on edelleen kalju nurmikko paikoin kovasta työstä huolimatta.. Kuvassa vähän luumupuuta, vadelma, karviainen ja punaviinimarja

Hääräsin ihan normaalisti pihalla ajattelematta yhtään raskauttani. Teki hyvää (ainakin sen ajan kun sitä kesti)! Olen tosissani nyt innostunut tuosta oman pihan laitosta. Alan jopa uskoa, että tuo aikoinaan täynnä puita, kiviä, kuoppia ja sammalta ollut järkytys näyttää jonain päivänä vielä ihan nätiltä. Minun nättini ei siis ole viimeisen päälle huoliteltu, joka paikasta tarkasti rajattu rikkakasviton paratiisi. Minä pidän tietynlaisesta "metsämäisyydestä" ja luonnollisuudesta. Sellaista haluan pihassani säilyttää. Olemme saaneet todella paljon apua pihan laitossa ystäviltä, jotka ovat osallistuneet vuosittaisiin talkoisiin. Vielä pitäisi tänä kesänä ainakin yhdet talkoot järjestää, jotta saataisiin ainakin aita rakennettua ja näin piha turvalliseksi kohta kahdeksalle vipeltävälle pikkujalalle. Toivottavasti saadaan järkättyä hyvissä ajoin, jotta minäkin voin vielä jotain tehdä.

Toivottavasti näistä pikkutaimista maiskutetaan vielä mansikoita

Pojat olivat tänään puutarhahommissa apuna; juniori mukakaivoi lapiolla voikukkia kanssani ja isompi vei ihan oikeasti omilla minikokoisilla kottikärryillään roskia tunkiolle. Ihania murusia. Suurempi osa heidän ajastaan meni tosin trampoliinissa ja hippaleikeissä ja se onkin aivan oikein. Riitojakaan ei juurikaan tullut, ihme kyllä.

Uudempi raparperi

Tutut kivut

Palattuamme sisälle aloin keitellä pojille iltapuuroa. Tässä oli oma lehmä ojassa, sillä olen himoinnut kaurapuuroa viimeisen viikon. Ah mansikkahillo ja kaurapuuro, sillä voisin tällä hetkellä melkein elää. En ole himoinnut onneksi tämän raskauden aikana kovinkaan monesti mitään herkkuja. Kokis on houkutellut ja japp-patukat ja alkuraskaudessa kävin salaa litkimässä kuohukermaa muutamia kertoja, mutta muuten himot ovat ollee esim kurkku, kaurapuuro ja maito. Ihan hyvä juttu. Paljon parempi kuin Aino suklaajäätelö, jota edellisessä raskaudessa upposi pari pakettia viikossa... Tai päivässä..........

Mutta nyt viimein tähän kipuasiaan. Eilen ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa tunsin selässä tutun kivun. Tein jotain liian pitkään jossain väärässä asennossa, josta palkintona oli paine alaselässä. Muistan edellisestä raskaudesta juuri tuollaisen kivun johtaneen tieni lopulta sairaalaan hakemaan vahvaa kipulääkettä, kun en pystynyt enää olemaan kivun kanssa. Alkoi suorastaan ottaa päähän, että kipu voi tuntua nyt jo, vaikkakin onneksi lievänä ja nopeasti ohimenevänä. Se tarkoittaa sitä, että pakko yrittää kiinnittää todella paljon huomiota työasentoihin ja muistaa selkätreenit joka päivä. Mutta suoraan sanottuna tulevaisuuteni ei selän suhteen tässä raskaudessa kovin valoistalta näytä...

Tässä vähän tulevaisuudem valoa. Isoveli odottaa innolla pienokaisia <3

Tänään tultuamme sisälle pihalla ahkeroinnin jälkeen, huomasin puuroa keitellessä kipua lantionpohjassa. Juuri sellaista kuin kuopuksesta tunsin muistaakseni lähempänä viikkoa 30 ja esikoisesta ehkä viikolla 35. Sellainen paine, kun tuntee, että tuolla alhaalla on jotain "ylimääräistä" painoa :D Varmasti jokaiselle vauvaa odottaneelle tuttu tunne jostain vaiheesta raskautta. Lisäksi liitoskivut tuntuivat melko rajuina ja tänään koko päivän kestäneet kohdun repäisykivut yltyivät. Tämäkään ei kovin hauskalta tuntunut.. Ihan oikeasti, 14 viikkoa vasta kohta täynnä ja nyt jo!!

Tiedän, etten osaa rauhoittua kovin helpolla, vaikka olisi todellinenkin tarve. Edellisessä raskaudessa kantelin betonipaakkuja ja hakkasin nauloja 30 asteen helteessä ja auringonporotuksessa usean tunnin raskausviikolla 37. Tästä kyllä olikin sitten lopputuloksena julmettu migreeni, jota lääkittiin ja hoidettiin sairaalassa muistaakseni kolme päivää. Ei ole todellakaan helppoa, jos joudun alkaa rajusti rajoittamaan jo tässä vaiheessa tekemisiäni.

Huono kuva, mutta ihana iltasatuhetki. Vielä mahtuu molemmat äidin syliin ja äitikin rauhoittuu

Tyylini ja tapani touhuta on täysin yltiöpäinen. Sitä se on ollut ihan aina. Kun saan päähäni tehdä jotain, teen sen vaikka pää kainalossa. Nyt tämä ei käy. Ennenaikaisten supistusten riski, muutenkin tällaisella supistusherkällä mammalla, on liian suuri siihen hääräämistyyliin ja -tahtiin, jota olen tottunut noudattamaan. Ei kai auta muu kuin opetella vielä tarkemmin kuuntelemaan omaa kroppaa ja myös noudattamaan sen antamia vihjeitä. Kauhuskenaario pedissä makaamisesta alkaen raskausviikolla 20 alkaa muodostua... No, nyt otetaan vähän rauhallisemmin ja seuraillaan vointia. Pääasia olisi, että nuo kaksi tuolla mahassa voisi mahdollisimman hyvin.

Iltaturvotuksia. Jonain aamuna se ei enää tosta olekaan laskenut yhtään! Päivä päivältä ollaan isommassa koossa

Ps. Mun pojat on niin huippuja. He ovat saaneet mut hyvälle tuulelle ainakin tuhat kertaa tänään. Ja pps. muutamia pieniä pyörähdyksiä olen taas tuntenut tuolla kaksiossa <3